Vierailulla

Tänään oltiin aamusta lenkillä vähän pidemmästi. Siinä ounastelin, että jotain koiraa tähän taitaa taas olla haudattuna tai vähintäänkin hautaamassa.

Ota nyt äkkiä ja sit mennään!

Niinhän siinä sitten kävi. Et mä pääsin naapuriin kylään ja se onkin oikein oiva kylä! Ainoa parempi kylä jonka keksin on joulupukinkylä, se oli siellä Rovaniemellä, mutta muuten niin naapurikylä oli tosi jees. Kuitenkin, mutsi jätti mut sinne, otti ritolat ja hävis. Sit kun se tuli takaisin, niin se oli ostanut mulle Rukkan pannan. Mullahan oli samanlainen, mut se edellinen meni rikki. Mut ehkä tää nyt sit kestää... kai tää on jotain mutsin logiikkaa. Ja kun sitä muffini-pantaa ei vissiin saa kuraojissa just ollenkaan käyttää. En kyl ymmärrä miks.

Tällänen lila se on. Mut sit mutsi sanoi jotain et oli katsellut mulle pinkkiä. Huh ja helpoitus, ettei se nyt sentään mennyt sitä ostamaan. Ei sekään kyllä välillä oikeen tajua mistään mitään. Tai tällä kertaa se just ihme kyllä tajus...

Tuossa tuo pieni säälittävä nami on kiusana, jotta mä muka jaksaisin olla sen aikaa paikalla, et kuva saadaan. Enhän mä edes huomais tollaisia, ellei mutsi imurois joka päivä, huh. 

Vähän jo tekis mieli syödä toi nami...

Iskän päivä

Hyvää iskän päivää! Kyllä ihmettelen että miksi iskällä on vain yksi päivä ja mitä ne kaikki muut on sitten. Kalenterista en ainakaan löytänyt perron päivää niin ehkä ne on sitten mun ne kaikki loput, niin sen täytyy olla, kun tämä oli ainoa aamu kun iskälle tarjottiin aamiainen ja kaikkina muina päivinä iskä tarjoaa mulle aamiaisen. Iskä ei kyllä tajua hyvän päälle mitään, kun ei se syö noita nappuloita, ne on herkkua.

Onnea iskä, tein sulle tällaisen kortin!
Eiks oo hieno? Ihan ite tein.

Häpi Halloveeni

Joo, iskä käski mun nyt kirjoittaa jostain halloweenista josta en kyllä tajua siis että miksi.. Halloweeni on siis pyhäinmiestenpäivän aatto ja se on jotain suuren maailman kieltä. No, homman pihvi tai siis vihannes tuntui olevan se, että iskä väänsi kauhealla vaivalla tuollaiset rumat kurmitsat vai kurpitsat en nyt tiedä kummat, mutta ei oo kauniit. Vertaapa vaikka mun upeaan perro-olemukseen. Miksihän muuten se on pyhäinmiestenpäivä eikä mitään perroja esimerkiksi ole huomioitu ollenkaan! Tai siis nykyäänhän se on kai pyhäinpäivä, että ehkä joku fiksu perro jossain on saanut ajettua tämänkin tasa-arvoasian kuntoon, se on tärkeää nykymaailmassa.

Keskimmäistä harmittaa mun komea olemus, oikeanpuoleinen on muuten
vaan outo.

 Mutta parempaa kuin pyhäinperrojenpäivä niin tänä viikonloppuna mä kutsuin vieraita, nimittäin ihan parasta! Mulla tuli käymään mun hyvä ystävä Ronda, jonka näin siis jo toista kertaa, Ronda on ihan paras leikkikaveri ja opetin sille paljon uusia juttuja, äijän kanssa käpyjä sun muuta, se oli kivaa. Iskä tuntu olevan mehuissaan noista kurpitsoista eli siis kurpitsamehuissa, mutta meillä meni Rondan kanssa aika kyllä aika mukavasti. Aika meni siivillä tai siis kun meistä on kyse niin luppakorvilla, niin.

Ronda on tosi jees leikkikaveri, iskä vaan
tyhmä kurpitsatollo

Ainiin, oli meillä jotain muitakin tosi pelottavia juttuja. Tai siis faija niitä varmaan lähinnä pelkäsi, kun se niitä niin kauhean innoissaan ripusteli. Mua ne ei pelottanut ollenkaan, eikä varmaan mun kaveriakaan. No, joku ihme lakana meillä oli nurkassa, yleensä niitä pidetään sängyssä, tiedoksi vaan, faija.

Joo, tosi pelottava, faija

Superleppoinen sunnuntai

Huh kun ramasee! Kuka professori tai valopää meni ja keksi kellojen siirtelyn? Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamulla sain ruokaa tuntia myöhemmin! 

Huuh kun on rankkaa. 

Kyläilemässä

Tällä viikolla on ollut touhua ja toimintaa. Yksi päivä pääsin kylään Äijälle! Ja Äijälle kun mennään, niin pääsen aina Perropuistoon. Perropuistot on ihan tosi jees. Perropuistoissa tosin käy muitakin kuin perroja, en tiedä miksi, kun niiden nimi on kuitenkin perropuisto. Ehkä niiden nimi pitäisi olla sittenkin koirapuisto, mut en tiedä, niiden uudelleennimeäminen on niin vaikeaa että faija ei varmaan saa sitä aikaiseksi, kun ei se yleensä saa tollaisia asioita aikaiseksi ainakaan silloin kun mä pyydän. No, enivei, perropuisto tahi ei, niin niissä mä muutenkin tykkään vähän enemmän uroksista kuin remmissä. Remmissä muut urokset ei oo yhtään mun makuun. Mä yritän niitä komennella, kun oon remmissä, siitähän se sanontakin tulee "olla remmissä", että on johtaja niin kuin mä usein oon.

Perropuistossa oli Dani puoliksi jabjaadori ja toisesta puolesta en muista. Musta on kyllä outoa, että joku voi olla puoliksi jotain toista ja puoliksi jotain muuta. Olikohan se edestä labbis ja takaa jokin muu vai toisinpäin en oikein tiedä. Sasu on ainakin puoliksi perro ja toiseltakin puolelta perro niin kai se on sitten koko perro.

Wuff! Tässä mä näytän Danille, että missä perro seisoo!

Sit tässä kuvassa näkyy pieni valko-ruskea takkukarva...

Nyt mennään!

Sunnuntain aatoksia

Tänään ei ainakaan ole koiranilma tai saatika sitten perron! Iskä kun ei myöskään tykkää sateesta, niin en meinannut ollenkaan päästä ulos. Sit se älykkö keksi, että laitetaan mulle tää sadetakki, pöh! Laittais ite sadetakin, nii! Ainiin, mut se laittoikin, mut se ei oo näin tyhmän näköinen tai ehkä se on siitä kiinni että se ei näytä niin tyhmältä iskän päällä kun se on muutenkin jo niin tyhmän näköinen, karvaton eikä edes musta!

Tää takki laihentaa mua. En tiiä mitä tarkoittaa, mut Äiti aina sanoo niin.

Kaulailua Patongin kanssa <3

Näin nämä sadepäivät vierähtävät Ruskean kanssa.

Perro perjantai!

Iskällä on aina, siis ihan aina pizzaperjantai! Se syö sen isoon vatsaa rasvaista pizzaa ja hörppii jotain kiellettyä juomaa (ainakin mainonnassa kiellettyä) palan painikkeeksi. Sen sijaan, minä poika syön nappulaa päivästä toiseen. Tosin tänään sain äidiltä vähän kalaa, joka siis on suurinta herkkuani!

Tässä valkoisella matolla mä tykkään hinkkailla menemään.

Ja kuvissa on hyvä myös välillä näyttää, että mun kieli on tallessa.

Tää on sitä kuuluisaa perro-joogaa, jota mm. Madonnakin harrastaa.

Ei eräperrokaan ikuisesti sitä kultaa etsi!

Vaikka moni lukijani nyt niin varmaan luulikin. Kullan etsiminen on niin rankkaa hommaa, että ei siitä helpolla toivu. Kultaa etsittiin, ei löydetty. Laiha elämä jatkuu. Iskä on kyllä tyhmä, kun se piilotti sen kullan niin hyvin, ettei perro sitä löytänyt, yleensä perro löytää kaiken iskän piiloista paitsi makkarat, mutta niitä saa välillä etsimättäkin. En tiedä, mikä siinä kullassa muutenkaan on niin hyvää, makkara on parempaa.

Lapin erämaat ja aavat on karisteltu karvoista ja lopulta karisteltiin karvatkin! Isi ei jaksanut sitä kurankuskausta, joten sain taas tämän kaljumman olemuksen. Masennuskin oli vain kausiluontoinen, toivottavasti. Oloni parani selvästi, kun muistin että nythän on kurakausi. Tai oikeastaan joku minun rakkaista lukijoistani muistutti siitä (kiitos vinkistä) :) Ojien pohjilla möllöttää märkää ja mikäs olisi parempaa kuin remuta niissä.

Mökillä mä oon satunnaisesti vielä harrastanut uintia.

Ja hakenut keppejä!

Perrolle ei pienet kepit riitä!

Syvä masennus

Miksi kukaan ei kirjoita mun blogia? Tämän blogin täyden pysähtyneisyyden lisäksi vieläpä ikävempi juttu on, että mä en nyt pääsekään enää Agilityyn :( Mut äiti on luvannut, että me mennään heti kun löydetään mulle sopiva ohjaaja ja ryhmä. Sitä mä vaan odotan päivästä toiseen :(

Eräperro kultaa etsimässä

Ollaan nyt oltu täällä jo vaikka kuinka monta päivää, blaah. Oon ihan väsynyt! En muistanut ollenkaan, että täällä pitää kävellä joka päivä joku miljoona kilometriä, eikä koskaan saa nukkua! Tai no aina välillä saa ja ainut paikka on tuo sängynalunen jossa on oikeastaan hyvä nukkua.

Ensimmäisenä päivänä mä mokasin heti kärkeen. Olin vapaana, kun muuten siitä menemisestä ei tuu mitään. Jostain tää lintukoira sitten otti vainun ja lähetti kolme riekkoa matkaan. Kun hepuleille ei näkynyt loppua, niin jouduin remmiin....

Jaa mulla kiire vai?

Sitten mulla kuitenkin kävi tuuri. Törmättiin kahteen narttuun, sellaiseen 5 kk vanhaan Jabjaadoriin Almaan ja vähän vanhempaan seefferiin Lunaan. Musta tuntuu, että olisin löytänyt kullan, mutta toisin kävi. Alma-nimiset labradorit on muuten tosi jees, Haagassakin mulla oli sellainen tuttu.

Musta kyllä näillä päivä ja pidemmilläkin vaelluksilla parasta on tauot! Äiskä on aina varannut mulle mukaan korvia ja poronluita. Sit mä saan myös pussailla pikkusiskoa, joka repii mun karvoja.

Jos nyt muutaman pusun antais :)

Joskus joku on sanonut, et oon komea!
En tiedä, mitä toi toinen tekee kuvassa.

Huh, vielä viis kilsaa, eikä yhtään herkkua näkyvissä

Eh! Onks tuolla joku lintu?!

Toissapäivänä me mentiin käymään Kutturassa. On siinäkin paikan nimi. Kuka lienee keksinyt. No Wikipediasta mä luin, et se vanha kalju presidentti Kekkonen teki sinne tien. On se kerkeävä jätkä, nykyinen pressa ei varmaan ole yhtään tehnyt tai niin ainakin luulen, mut en oo varma. Mut kuitenkin, kovin hyvää tietä se ei tehnyt, koska oli se oli vähän kapea. Kapea ja pitkä, sellainen on valtion tie ja leipä. Ei mikään valtatie, vaikka iskä siellä ihan valtatiemäisesti huristikin.

Kutturassa posettamassa

Tässä mä vähän tasapainoilen! Oon niin vauhdikas, että on epätodennäköistä saada mut kuvaan. 

Kutturan jälkeen käytiin vielä Laanilan kultareitillä. Siellä parasta oli, että mun pallo löytyi! Siis se perropallo!

Laanilan palloreitti

Wuup!

Eilen tehtiin sellainen 20 km lenkki. Iskä oli taas laskenut matkan väärin, mut päästiin me takaisin tänne mökille kuitenkin. Mä näin muutaman koirankin matkalla. Yhdellä oli juoksut ja se vasta kiintoisa olikin :) Siitä lisää seuraavassa!

Eräperro

Nyt mä oon täällä Lapissa taas ja eräilen tai keräilen. Päivitystä on siis tulossa! 

Matkalla taas Pohjoiseen!

Perjantaina lähdettiin Sasun laulun aikaan matkalle pohjoiseen, mutsi väittää että kukko laulaisi kauhean aikaisin, mutta mä en oo ainakaan ikinä herännyt kukonlauluun, joten epäilen, että ei se kukko ei laula kauheasti, ainakaan kunnian kukko, niin iskä sanoo usein. Mutsi pakkasi mun Herrahakakrainen pyyhkeen mukaan. Mitään muuta mun laukkuun ei pakattu. Iskä oli sit kuitenkin ottanut mulle tennispallon mukaan, joka saa aikaan mulle kummallisen manian. Tennispallot on siis sellaisia perroja varten tehtyjä palloja, joita ukki tuo, en tiedä mistä se tuo niitä, mutta sellaisia ne kuitenkin on. Miksihän niiden nimi on tennispallo eikä perropallo, sitäkään Sasu ei ymmärrä, ehkä on ollut joku perro nimeltä tennis ja sit silleen ehkä.

Vaikka matkailu ei olekaan niin kivaa tai siis autolla ajaminen, kun iskä ei ikinä anna ajaa edes mökkitietä, vaan joudun istumaan takapenkillä. Tai oikeastaan makaamaan, kun äiti ei tykkää kun istun ja katselen maisemia. Sanon sille vaan, että mee ite makaamaan sinne takapenkille, niin, ei oo kauheen kivaa. No mulla on matkaseurana mun sisko, jota mä välillä saan edes pussailla.

Matka vei Kainuun Paltamoon ja siellä siis asuu ilmeisesti iskän mummo, jonka luo me mentiin. Se talo oli tosi pelottava, kun tuli pimeä ja mä nukuinkin sängyn alla, siellä oli hyvä olla. Iskä sanoi, että musta tulee varmaan harmaa perro sitä menoa, jos aina sängyn alle meen, en kyllä ymmärrä miks se siihen vaikuttais, mutta iän myötä kuulemma toiset perrot harmaantuu. Harmaa on ihan kiva väri, että voisin olla sängyn alla enemmänkin.

Tää on isomummun pihalta

Sit me lähettiin siellä Paltamossa lenkille ja lenkillä mä pääsin uimaan, olin että jes! Pääsin taas uimaan Oulunjärveen tai oikeastaan Kiehimänjokeen, muistin että olin viime kesänäkin siellä uimassa, oli kivaa sain hakea perro- tai tennispalloa.

Ainiin, ihan superia, tuli blogissa just kymmenentuhatta lukijaa. Kymmenentuhatta on iso luku siinä on siis ykkönen ja neljä tai viisi nollaa, en ole varma kumpi, mutta ei niillä nollilla ole niin väliä, kun jos on nolla nappulaa niin ei sitten ole mitään, mutta iskä kirjoitti tämän luvun: 10 000. Se on ilmeisesti tosi paljon. Mut siis lukemisiin ja kuulemisiin nyt pitää lähteä lenkille perropallon kanssa! Alla hieman uintitaidonnäytteitä.

Tässä mä oon Kiehimänjoessa

Huh pallo meni toiseen suuntaan, kun mä!

ja taas se tapahtui!

Nyt mä nappaan sen!

Agility, mun uus harrastus

Kerrankin Mutsi oli oivaltanut ja lamppu oli syttynyt. En tiedä millainen lamppu, ehkä öljylamppu tai sähkölamppu, mutta ei ainakaan energiansäästölamppu, koska perrot on huonoja säästämään energiaa.. Perrojen kuuluu saada harrastaa! Se oli se välähdys.. ehkä se oli joku hehkulamppu, kun riitti vain välähdykseen eikä pidempään paloaikaan. No asiaan, se oli juoninut kesällä mun selän takana, et alettais harrastamaan agilityä - tai tarkemmin ajatellen on vaikea juonia selän takana, kun selkä sojottaa ylöspäin että voi vaan juonia selän yläpuolella tai pepun takana, mut en sitten tiedä, täytyy kysyä äiskältä. Mutta siis, kun Mutsin kanssa tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Meillähän kävi melkoinen tuuri, kun päästiin ihan ykköspaikkaan treenaamaan, nimittäin sporttikoirahallille.

Olin vähän aatellut, et kun mennään sinne, niin mä rynnistän sen koko homman läpi kerralla. Mut siis eihän se silleen mennytkään. Yksi este kerrallaan niitä harjoitellaankin, mikä onkin tylsää, mutta hauskaa. Lisäksi mä en oo ihan varma aina, et oonko mä mennyt sinne ihan vaan niiden namien takia vai et koska mä vaan tykkään nyt niin kovasti tehdä. Namit on kivoja, puomit on kivoja, laatikot on kivoja ja rimat on kivoja. Eilen mulla meni pasmat sekaisin jo matkalla niihin agitreeneihin...

Ollaan me sit Mutsin kanssa kotonakin treenattu. Se on väsännyt sellaisen  laatikon, en ymmärrä miksi. Siihen pitää mennä pönöttämään niin, että takatassut jää laatikolle ja etutassut on lattialla. Sit siinä saa paljon namia, ei huono :)

Mut joo, näitä maarimoja mä oon treenannut jo. Eniten tässä olis Mutsilla treenattavaa, totta. Se on aina ihan sekaisin noiden herkkujen kanssa. Mä en ole ikinä sekaisin herkkujen kanssa, tiedän just tarkalleen mitä niillä pitää tehdä.

Käpyhommia

Näitä käpyhommiahan perrot tekee ympäri vuoden. Tässä eräs kerta kesällä mökillä, siellä muuten riittää niitä käpyjä vaikka muille jakaa, mutta älkää tulko osingoille mun kävyistä, ottakaa omat kävyt. Mulle siis heitetään käpy pusikkoon ja saan mennä sitten luvan kanssa sen etsimään. Joskus menen ilman lupaakin :(

 Käpyhommat on kivoja hommia!

Tuolla! 

Hetkinen, eikun tuolla!

Wuup!

Nyt mä sen saan!

Mikä tää jänö tässä kuvassa on?

Kieli pitkällä on helpompi mennä :)