Koirakoulussa

Tänään mut vietiin taas koirakouluun! Ja tällä kertaa äiskä ohjasti mua..
Matkalla poikettiin Nepan, Nean ja Ninjan kotona, mistä iskä ja äiskä haki jonkun muovipussin, minkä sisällä oli joku mitä ne sanoi trimmeriksi. Onkohan se jotain syötävää?! Nam!

Sasuilua kummitusseikkailun jälkeen

Näin hyvä puruluu se oli!

Kiirettä on pitänyt kummitustaloilun jälkeen, mutta on mulla sitten ollut tylsää, kun olen joutunut olemaan päivät yksin, kun ei ole Nahkaa, jonka kanssa voin leikkiä ja rehata koko päivän! No onneksi olen keksinyt muuta tekemistä aikani kuluksi. Olin hävittänyt kaikki mun puruluut, enkä tiennyt yhtään missä ne on niin kekseliäästi löysin tollaisen puisenpahvisenmikälie puruluunkorvikkeen. Ainoa vaan, että se tarvi ensin saada irti seinästä, siinä oli hirveä homma! Sitä mä sitten pureskelin aikani kuluksi, kunnes iskä ja äiskä tuli kotiin töistä.

Pesukoira

Tässä mä himoitsen omenaa!

Tänään mut pestiin ja siitähän mä en tykkää alkuunkaan. Se on ihan tyhmää! Siksi mä yritän kaikin voimin päästä ulos suihkusta. Mutta äiskä on sitkeä pesijä, kun en pääse pinteestä uikuttamalla, raapimalla tai suihkukopin ovia puremallakaan. No onneksi pesu saatiin hoidettua pois alta niin nyt voin taas ravata kämppää ympäri ja röhkiä, mun lempipuuhaa!

On tää kotona yksin oleminen kyllä vähän tylsää verrattuna Kummituskodin meininkeihin. Siellä mulla oli Nahka ja Raivo kavereina, mutta täällä ei ole ketään. Kaikki päivät yksin, joten mun pitää vähän viihdyttää itseäni. Tänään söin reiän listaan ja tuhosin pissipaperiksi tarkoitetun sanomalehden. Saa nähdä mitä huomenna keksin, kjäh kjäh!! :) Paitsi että huomenna on kuulemma koirakoulu, että pitäisiköhän käyttäytyä?

Meidän Sasu on tullut kotiin!

Eilen pääsin takaisin kotiin iskän ja äiskän kanssa ja eihän ne malttaneet olla sekuntiakaan kotona mun kanssa! Tänään heti aamusta ravattiin hirveää kyytiä Hyvinkäälle jonnekin paikkaan, jossa oli ihan hirmuisen paljon koiria. Siellä oli aika kivaa! Parasta oli se, kun mä näin mun vanhat tutut mun ihan kantakodista, nimittäin Nukan ja Nitron ja Lurun. Sit lisäks vielä näin mun Nappi-siskon, jota en ole nähnyt yhtä pitkään aikaan kuin noita muitakaan ja vieläpä Pojun, jonka kanssa ollaan kerran treffattukin!

Mä oon kuitenkin niin sairaan väsynyt Nahkan kanssa leikkimisestä, että onneksi me tultiin pian kotiin. Näin, kun iskä osti jonkun sellaisen ihan ohuesta narusta tehdyn hihnan, kuulemma jotain näyttelyä varten. Kukahan sellaista haluaa käydä katsomassa? Mut mikä parempaa, iskä osti myös ison läjän possunkorvia! Minnehän se piilotti ne?

Isi, miks sä aina kuvaat mua?

Nitro tykkää rapsuttelusta tosi paljon!

Meidän tolppajalkainen Sasu, Nitro ja isoisomummo Nuka

Nitro osaa myös ottaa rennosti

Sasulla ja Poju-veljellä oli vauhti päällä 

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/5

Viimeset hetket...

Kohta on suruhetki, Sasu jättää Kummitustalon ja sen huvit taakseen ainakin joksikin aikaa (muttta ei kovin pitkäksi, jos Nahkalta ja minulta kysytään ja vaikka kysyttäis Raivoltakin!).

Mitä Sasu on oppinut?

Sasu on oppinut katsomaan silmiin odottaessaan ruoan ollessa kupissa lupaa "olkaa hyvä" (monikossa koska tuijottajia on täällä kaksi). Sasu on oppinut melkein mitä tarkoittavat sanat reuna ja reunaan ja se on oppinut vaikka istumaan, kun auto tulee vastaan, pieni kieltävä äännähdys tehoaa.

Sasu on oppinut kulkemaan remmissa toisen koiran kanssa ilman että sitä toista on koko ajan nypittävä milloin mistäkin raajasta, kehn kohdasta tai elimestä.  Samoin hienosti sujuu remmissä odottelu tallin pihalla!

Sasu on oppinut (kerralla itse asiassa) odottamaan oven aukeamista ja lupaa saada sännätä ulos ja samoin odottamaan portaiden alapäässä, kunnes saa luvan siirtyä yläkertaan (mikäli jotain kiinnostaa, miksi moisia idiotismeja koirille on ylipäätään tarvetta opettaa, lupaan kirjoittaa seikkaperäisen selvityksen).

Sasu on alkanut oppia, mitä tarkoittaa sana "kierrä", vähän pitäisi vielä vahvistaa namuilla ja esimerkeillä...

Sasu on oppinut, missä Kummitustalon koirien lelukoppa sijaitsee ja miten sieltä on helppoa vaikka se on vaikeassa paikassa, saada kaikki lelut ulos ja levitetyksi pitkin lattioita:

Mitä Sasu ei ole oppinut?

Ihan on painajaista jäädä Nahkan seuraksi niin kutsuttuun tarhaan, sitä ei voi sietää eikä sitä ole oppia millään, se on niin NIIIIIIn tyhmää, että pää pitää pujottaa teräsverkon läpi. Siinä on Sasulla pitkä opintie, mutta Kummitustalossa siihenkin on opittava. Ehkä pienenpientä edistystä on tapahtunut...

Vaikeaa on oppia olemaan härnäämättä Nahkaa, kun molemmat ovat vapaina metsässä tai kotitiellä, pitäisi päästä häiritsemään toisen tehdessä tarpeitakin, ja ainoastaan se, että minä alan juosta ja KOVAA, saa Sasun hetkeksi jättämään Nahkan ja ryntäämään perääni, mikä sinänsä on hyvä asia. Mutta kun Sasua huvittaa kiehnätä ja riekkua Nahkan ympärillä, silloin tänne-huudot jäävät kyllä lepattaviin korvalehtiin.

Mutta niin ihanat kymmenen päivää olemme yhdessä viettäneet, että en voi kuin kiittää aviopari Suvia ja Rekoa luottamuksesta. Kurjinta heille on se, että olen uhannut ilmoittaa aina silloin tällöin, että nyt Sasu tulee meille, se on se "maksu" tästä ajasta.  Viimeinen kuva kertoo Kummitustalossa vallitsevasta harmoniasta:

Hyvää syksyä, Sasu, tapaamisiin mahdottoman pian toivovat  Tiina, Na-HkA ja Raivo-Riina

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/4

Viiksissä kakkaa ja otsassa maalia

Sasu kuuluu jo kummitustaloon niin olennaisesti, että päivitykset ovat unohtua. Vaikka se on edelleen upea pentu, on se jo osoittanut osaavansa olla tavallinen riiviökin. Narukävelyä on kiva vaikeuttaa roikkumalla joko remmissä - ehdottomasti kiellettyä - tai sitten repimällä Nahkaa valjaista, niskakarvoista tai yrittämällä nuolla sitä. Myös autoja on kiva jahdata - ehdottomasti kiellettyä - näillä teillä, joilla ne ajavat kovin läheltä, kun jalkakäytäviä ei ole. Näistä tilanteista en ole voinut ottaa kuvia, kun pitää olla NIIN tilanteen tasalla. Täytyy kuitenkin sanoa, että pari remminheilautusta ajoradan puolella autojen lähestyessä ovat saaneet Sasun nopeasti tajuamaan, ettei ajotielle ryntääminen ole sallittua. Samalla on tullut opituksi sanat reuna ja reunaan.

Eilen Sasu touhusi huvimajan remontissa mukana niin paljon, että otsatukkaan tuli pari tippaa valkoista maalia. Tänään tallilta löytyi hevosenkakkaa ja sen syömisestä valkoiset leukakarvat muuttuivat ruskeiksi.  Miksi hevosen kakka on kaikkien koirien mielestä parasta A-herkkua?

Raivon kanssakin ovat jo läheisiä kavereita. Pari kertaa on kissan tassu heilahtanut ja sihahdus on kuulunut, kun Sasun uteliaisuus on ollut vähän tunkeilevaa, mutta kun kunnioitus on paikallaan, silloin kaverukset kohtaavat hienostuneesti:

Ja alimmaisista kuvista näkee, että sika suussa on helppo kelliskellä.

Illan suussa oli aivan huikea hurlumheihaumatsi - puoltuntia vaalea ja musta karvakeräyhdistelmä loikki huoneesta toiseen, sohvalta sohvalle ja lattialle, pyöri, puhisi ja läähätti. Sateista päivää on kuitenkin vietetty tallilla ja Nikkilässä tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana saivat haistella uusia tuulia ja ...
Mutta se ei vienyt puhtia näistä kaveruksista, nyt kyllä läähättävät molemmat omalla tahollaan aika raskaasti.

En vielä ala surra sitä, että tuo lähes jatkuvassa liikkeessä oleva, jalkojani automaattisesti seuraava musta karvalankamatto ei muutaman päivän päästä olekaan enää jokapäiväistä todellisuutta...

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/3

Tänään tämmöistä sisällä, metsässä, pihalla, kun olivat olleet 

keskenään kuutisen tuntia ja Sasua oli vähän oksettanut koko tilanne.

Videopätkä kertokoon enemmän kuin...

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/2

Kun on kulunut melkein neljä vuorokautta...

Nahka on ottanut Sasun täysivaltaiseksi perheenjäseneksi. Sasu saa nukkua Nahkan vieressä ja tämä päivä alkoi sängynvieripainilla, jota kesti ehkä 20 minuuttia. Sama meno jatkui yläkerrassa, jossa vieraspatjalla oli mukava harjoitella erilaisia painiliikkeitä neljän akan tuijottaessa hymysuin herkeämättä. Uloskin lähdettiin vasta kun tämä yläkertajakso päättyi kestettyään noin puoli tuntia.

Aamiaisen jälkeen mentiin metsään. Ihanassa syksyisessä metsässä juostiin ja - kuinka ollakaan! - painittiin kallion laella. Hyvä etteivät kierineet alas jyrkkää rinnettä.

Välillä Nahka oli kadota Sasun silmistä. Silloin kääntyi pää toiseen suuntaan ja korva ympäri!

Hetkittäin piti levähtää kaikki koristeet naamassa.

Nahka oli jo metsään lähdettäessä aika väsyneen oloinen, ja nyt kun vieraat ovat lähteneet, on talossa niin hiljaista, ettei uskoisi täällä olevan koiran koiraa. Naapuritkin pääsevät kotiinsa ilman että heidät haukutaan!

Sasu on siis saanut kolme uutta ystävää, joista saattaa olla joskus myös Sasunhoitoapua, jos kummitustalossa ei ole ketään tai matka Sipooseen on liian pitkä.

P.s. Kun Nahka ei ehdi tai jaksa leikkiä, on Sasulla onneksi muutama pehmolelukaveri, kuten tässä kyytiä saava hylje.

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/1

Kahden vuorokauden jälkeen

Nyt ääni muuttuu kellossa, sillä en tunne Sasua vielä niin hyvin, että uskaltaisin tulkita ajatuksiaan.

Sasu siis muutti Kummitustalo Sieppolaan pari vuorokautta sitten emänttiväkensä lähdettyään vihkimatkalle pohjoiseen. Kerran jo kokeiltuaan täällä yöpymistä sujui sopeutuminen hetkessä. Tallilla Sasu joutui notkumaan narun päässä, mutta Nahka-kummin vieressä oli ilmeisen turvallista, sillä lukuunottamatta pientä ininää kulkiessani ohitse, Sasu oli täysin rauhassa yli tunnin kestäneen arestin ajan. Ihmeellinen pentu!

Elämä Sieppolassa on mielenkiintoista. Kissani Raivo-Riina Huvinto kiinnostaa Sasua suunnattomasti, vähän pelottaakin, mutta nurkan takaa on kiva kurkistella ja kissan ollessa pöydällä, lattialta on helppo katsoa sitä ylöspäin. Koiriakin riittää seuraksi: Nahka tietysti panee Sasun välillä komentoon, naapurin hassut chihut huvittavat ja ihmetyttävät ja sitten se eilen vieraana ollut REETTA - ihana, iso harmaa narttu oli aluks kyllä pelottava, mutta hetken kuluttua oli ensi pusun aika ja sen jälkeen Sasu ei kovin helpolla Reettaa enää päästänytkään.

Lenkkeily on kivaa. Saa juosta vapaana metsässä ja kerätä mahanalusen täyteen kuusen risuja, lehtiä, varpuja - mitä juostessa nyt maasta irtoaakaan. Aina löytyy koivun tuohta, keppi, lehtiä ja käpyjä, joita voi kuljettaa ja pudottaa ja poimia ja ravistella ja kuljettaa ja pudottaa jne. Puroja ja lätäköitä riittää, aah, vesikoiran unelma! Pihalla saa juosta Nahkan perässä erilaisia ympyröitä, välillä voi heitellä kuperkeikkoja sivuttain, välillä pää edellä. Ei siis ihme, että tänä aamuna löytyikin punkki keskeltä Sasun otsaa. 

Sasu on nokkela koira, joko harvinaisen älykäs tai sitten Reko ja Suvi ovat tehneet loistavaa työtä sen kanssa. Olen kasvattanut kolme koiraa ja tuntenut tuhansia - Sasu oppii tosi nopeasti, se selvästi oivaltaa mistä on kysymys oli kysymys sitten tien reunassa kulkemisesta, odottamisesta, irrottamisesta tai tosiaankin, narussa kytkettynä olemisesta. Tämä mallikelpoinen kummikoira viettää vielä runsaan viikon kanssamme!

Uusi heijastinliivi

Isi kävi koirakaupassa eilen ja toi mulle pimeisiin iltoihin uuden heijastinliivin. Se on hieno, mutta luuleeko ne että oon tyttö kun se on pinkki!

Tällainen on mun uusi liivi

Manua moikkaamassa

"Moi, mä oon Mauno!"

Mä pääsin taas sunnuntaina tapaamaan uutta tuttavuutta, nimittäin Maunoa eli Manua! Käytiin mulle tutussa paikassa, Haltialassa, siellä on niitä haisevia eläimiä. Mä olin sairaan innoissani, totuttuun tapaan. Mä pääsin menemään ilman hihnaa, mutta Manu oli koko ajan hihnassa, mulla oli paljon kivempaa (ks. kuva). Manu ei jaksanut mun meininkiä niin se näykkäs mua :( mutta sitten rauhotuin ja olin ihan kiltisti.

Äkkiä haistelemaan

Arvatkaa kumpi on nopeampi!

Sasu ja lapsimeri

Tässä istun, enkä muuta voi.

Tänään, kun oltiin iskän kanssa aamulenkillä, törmättiin ihan hirveään määrään lapsia! Maunulassa oli menossa joku Unicefin järjestämä juoksu/kävelytilaisuus. Olin ihan poissa tolaltani, kun en ole ikinä nähnyt niin paljoa lapsia! Onneksi iskä antoi mulle namia niin saatoin vähän rauhoittua! Jouduin vielä nököttämään paikoillaan, että iskä sai napattua musta kuvan. En olis kyllä millään halunnut, ne piti niin kovaa meteliä..