Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/4

Viiksissä kakkaa ja otsassa maalia

Sasu kuuluu jo kummitustaloon niin olennaisesti, että päivitykset ovat unohtua. Vaikka se on edelleen upea pentu, on se jo osoittanut osaavansa olla tavallinen riiviökin. Narukävelyä on kiva vaikeuttaa roikkumalla joko remmissä - ehdottomasti kiellettyä - tai sitten repimällä Nahkaa valjaista, niskakarvoista tai yrittämällä nuolla sitä. Myös autoja on kiva jahdata - ehdottomasti kiellettyä - näillä teillä, joilla ne ajavat kovin läheltä, kun jalkakäytäviä ei ole. Näistä tilanteista en ole voinut ottaa kuvia, kun pitää olla NIIN tilanteen tasalla. Täytyy kuitenkin sanoa, että pari remminheilautusta ajoradan puolella autojen lähestyessä ovat saaneet Sasun nopeasti tajuamaan, ettei ajotielle ryntääminen ole sallittua. Samalla on tullut opituksi sanat reuna ja reunaan.

Eilen Sasu touhusi huvimajan remontissa mukana niin paljon, että otsatukkaan tuli pari tippaa valkoista maalia. Tänään tallilta löytyi hevosenkakkaa ja sen syömisestä valkoiset leukakarvat muuttuivat ruskeiksi.  Miksi hevosen kakka on kaikkien koirien mielestä parasta A-herkkua?

Raivon kanssakin ovat jo läheisiä kavereita. Pari kertaa on kissan tassu heilahtanut ja sihahdus on kuulunut, kun Sasun uteliaisuus on ollut vähän tunkeilevaa, mutta kun kunnioitus on paikallaan, silloin kaverukset kohtaavat hienostuneesti:

Ja alimmaisista kuvista näkee, että sika suussa on helppo kelliskellä.

Illan suussa oli aivan huikea hurlumheihaumatsi - puoltuntia vaalea ja musta karvakeräyhdistelmä loikki huoneesta toiseen, sohvalta sohvalle ja lattialle, pyöri, puhisi ja läähätti. Sateista päivää on kuitenkin vietetty tallilla ja Nikkilässä tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana saivat haistella uusia tuulia ja ...
Mutta se ei vienyt puhtia näistä kaveruksista, nyt kyllä läähättävät molemmat omalla tahollaan aika raskaasti.

En vielä ala surra sitä, että tuo lähes jatkuvassa liikkeessä oleva, jalkojani automaattisesti seuraava musta karvalankamatto ei muutaman päivän päästä olekaan enää jokapäiväistä todellisuutta...