Superleppoinen sunnuntai

Huh kun ramasee! Kuka professori tai valopää meni ja keksi kellojen siirtelyn? Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamulla sain ruokaa tuntia myöhemmin! 

Huuh kun on rankkaa. 

Kyläilemässä

Tällä viikolla on ollut touhua ja toimintaa. Yksi päivä pääsin kylään Äijälle! Ja Äijälle kun mennään, niin pääsen aina Perropuistoon. Perropuistot on ihan tosi jees. Perropuistoissa tosin käy muitakin kuin perroja, en tiedä miksi, kun niiden nimi on kuitenkin perropuisto. Ehkä niiden nimi pitäisi olla sittenkin koirapuisto, mut en tiedä, niiden uudelleennimeäminen on niin vaikeaa että faija ei varmaan saa sitä aikaiseksi, kun ei se yleensä saa tollaisia asioita aikaiseksi ainakaan silloin kun mä pyydän. No, enivei, perropuisto tahi ei, niin niissä mä muutenkin tykkään vähän enemmän uroksista kuin remmissä. Remmissä muut urokset ei oo yhtään mun makuun. Mä yritän niitä komennella, kun oon remmissä, siitähän se sanontakin tulee "olla remmissä", että on johtaja niin kuin mä usein oon.

Perropuistossa oli Dani puoliksi jabjaadori ja toisesta puolesta en muista. Musta on kyllä outoa, että joku voi olla puoliksi jotain toista ja puoliksi jotain muuta. Olikohan se edestä labbis ja takaa jokin muu vai toisinpäin en oikein tiedä. Sasu on ainakin puoliksi perro ja toiseltakin puolelta perro niin kai se on sitten koko perro.

Wuff! Tässä mä näytän Danille, että missä perro seisoo!

Sit tässä kuvassa näkyy pieni valko-ruskea takkukarva...

Nyt mennään!

Sunnuntain aatoksia

Tänään ei ainakaan ole koiranilma tai saatika sitten perron! Iskä kun ei myöskään tykkää sateesta, niin en meinannut ollenkaan päästä ulos. Sit se älykkö keksi, että laitetaan mulle tää sadetakki, pöh! Laittais ite sadetakin, nii! Ainiin, mut se laittoikin, mut se ei oo näin tyhmän näköinen tai ehkä se on siitä kiinni että se ei näytä niin tyhmältä iskän päällä kun se on muutenkin jo niin tyhmän näköinen, karvaton eikä edes musta!

Tää takki laihentaa mua. En tiiä mitä tarkoittaa, mut Äiti aina sanoo niin.

Kaulailua Patongin kanssa <3

Näin nämä sadepäivät vierähtävät Ruskean kanssa.

Perro perjantai!

Iskällä on aina, siis ihan aina pizzaperjantai! Se syö sen isoon vatsaa rasvaista pizzaa ja hörppii jotain kiellettyä juomaa (ainakin mainonnassa kiellettyä) palan painikkeeksi. Sen sijaan, minä poika syön nappulaa päivästä toiseen. Tosin tänään sain äidiltä vähän kalaa, joka siis on suurinta herkkuani!

Tässä valkoisella matolla mä tykkään hinkkailla menemään.

Ja kuvissa on hyvä myös välillä näyttää, että mun kieli on tallessa.

Tää on sitä kuuluisaa perro-joogaa, jota mm. Madonnakin harrastaa.

Ei eräperrokaan ikuisesti sitä kultaa etsi!

Vaikka moni lukijani nyt niin varmaan luulikin. Kullan etsiminen on niin rankkaa hommaa, että ei siitä helpolla toivu. Kultaa etsittiin, ei löydetty. Laiha elämä jatkuu. Iskä on kyllä tyhmä, kun se piilotti sen kullan niin hyvin, ettei perro sitä löytänyt, yleensä perro löytää kaiken iskän piiloista paitsi makkarat, mutta niitä saa välillä etsimättäkin. En tiedä, mikä siinä kullassa muutenkaan on niin hyvää, makkara on parempaa.

Lapin erämaat ja aavat on karisteltu karvoista ja lopulta karisteltiin karvatkin! Isi ei jaksanut sitä kurankuskausta, joten sain taas tämän kaljumman olemuksen. Masennuskin oli vain kausiluontoinen, toivottavasti. Oloni parani selvästi, kun muistin että nythän on kurakausi. Tai oikeastaan joku minun rakkaista lukijoistani muistutti siitä (kiitos vinkistä) :) Ojien pohjilla möllöttää märkää ja mikäs olisi parempaa kuin remuta niissä.

Mökillä mä oon satunnaisesti vielä harrastanut uintia.

Ja hakenut keppejä!

Perrolle ei pienet kepit riitä!

Syvä masennus

Miksi kukaan ei kirjoita mun blogia? Tämän blogin täyden pysähtyneisyyden lisäksi vieläpä ikävempi juttu on, että mä en nyt pääsekään enää Agilityyn :( Mut äiti on luvannut, että me mennään heti kun löydetään mulle sopiva ohjaaja ja ryhmä. Sitä mä vaan odotan päivästä toiseen :(