Eräperro kultaa etsimässä

Ollaan nyt oltu täällä jo vaikka kuinka monta päivää, blaah. Oon ihan väsynyt! En muistanut ollenkaan, että täällä pitää kävellä joka päivä joku miljoona kilometriä, eikä koskaan saa nukkua! Tai no aina välillä saa ja ainut paikka on tuo sängynalunen jossa on oikeastaan hyvä nukkua.

Ensimmäisenä päivänä mä mokasin heti kärkeen. Olin vapaana, kun muuten siitä menemisestä ei tuu mitään. Jostain tää lintukoira sitten otti vainun ja lähetti kolme riekkoa matkaan. Kun hepuleille ei näkynyt loppua, niin jouduin remmiin....

Jaa mulla kiire vai?

Sitten mulla kuitenkin kävi tuuri. Törmättiin kahteen narttuun, sellaiseen 5 kk vanhaan Jabjaadoriin Almaan ja vähän vanhempaan seefferiin Lunaan. Musta tuntuu, että olisin löytänyt kullan, mutta toisin kävi. Alma-nimiset labradorit on muuten tosi jees, Haagassakin mulla oli sellainen tuttu.

Musta kyllä näillä päivä ja pidemmilläkin vaelluksilla parasta on tauot! Äiskä on aina varannut mulle mukaan korvia ja poronluita. Sit mä saan myös pussailla pikkusiskoa, joka repii mun karvoja.

Jos nyt muutaman pusun antais :)

Joskus joku on sanonut, et oon komea!
En tiedä, mitä toi toinen tekee kuvassa.

Huh, vielä viis kilsaa, eikä yhtään herkkua näkyvissä

Eh! Onks tuolla joku lintu?!

Toissapäivänä me mentiin käymään Kutturassa. On siinäkin paikan nimi. Kuka lienee keksinyt. No Wikipediasta mä luin, et se vanha kalju presidentti Kekkonen teki sinne tien. On se kerkeävä jätkä, nykyinen pressa ei varmaan ole yhtään tehnyt tai niin ainakin luulen, mut en oo varma. Mut kuitenkin, kovin hyvää tietä se ei tehnyt, koska oli se oli vähän kapea. Kapea ja pitkä, sellainen on valtion tie ja leipä. Ei mikään valtatie, vaikka iskä siellä ihan valtatiemäisesti huristikin.

Kutturassa posettamassa

Tässä mä vähän tasapainoilen! Oon niin vauhdikas, että on epätodennäköistä saada mut kuvaan. 

Kutturan jälkeen käytiin vielä Laanilan kultareitillä. Siellä parasta oli, että mun pallo löytyi! Siis se perropallo!

Laanilan palloreitti

Wuup!

Eilen tehtiin sellainen 20 km lenkki. Iskä oli taas laskenut matkan väärin, mut päästiin me takaisin tänne mökille kuitenkin. Mä näin muutaman koirankin matkalla. Yhdellä oli juoksut ja se vasta kiintoisa olikin :) Siitä lisää seuraavassa!

Eräperro

Nyt mä oon täällä Lapissa taas ja eräilen tai keräilen. Päivitystä on siis tulossa! 

Matkalla taas Pohjoiseen!

Perjantaina lähdettiin Sasun laulun aikaan matkalle pohjoiseen, mutsi väittää että kukko laulaisi kauhean aikaisin, mutta mä en oo ainakaan ikinä herännyt kukonlauluun, joten epäilen, että ei se kukko ei laula kauheasti, ainakaan kunnian kukko, niin iskä sanoo usein. Mutsi pakkasi mun Herrahakakrainen pyyhkeen mukaan. Mitään muuta mun laukkuun ei pakattu. Iskä oli sit kuitenkin ottanut mulle tennispallon mukaan, joka saa aikaan mulle kummallisen manian. Tennispallot on siis sellaisia perroja varten tehtyjä palloja, joita ukki tuo, en tiedä mistä se tuo niitä, mutta sellaisia ne kuitenkin on. Miksihän niiden nimi on tennispallo eikä perropallo, sitäkään Sasu ei ymmärrä, ehkä on ollut joku perro nimeltä tennis ja sit silleen ehkä.

Vaikka matkailu ei olekaan niin kivaa tai siis autolla ajaminen, kun iskä ei ikinä anna ajaa edes mökkitietä, vaan joudun istumaan takapenkillä. Tai oikeastaan makaamaan, kun äiti ei tykkää kun istun ja katselen maisemia. Sanon sille vaan, että mee ite makaamaan sinne takapenkille, niin, ei oo kauheen kivaa. No mulla on matkaseurana mun sisko, jota mä välillä saan edes pussailla.

Matka vei Kainuun Paltamoon ja siellä siis asuu ilmeisesti iskän mummo, jonka luo me mentiin. Se talo oli tosi pelottava, kun tuli pimeä ja mä nukuinkin sängyn alla, siellä oli hyvä olla. Iskä sanoi, että musta tulee varmaan harmaa perro sitä menoa, jos aina sängyn alle meen, en kyllä ymmärrä miks se siihen vaikuttais, mutta iän myötä kuulemma toiset perrot harmaantuu. Harmaa on ihan kiva väri, että voisin olla sängyn alla enemmänkin.

Tää on isomummun pihalta

Sit me lähettiin siellä Paltamossa lenkille ja lenkillä mä pääsin uimaan, olin että jes! Pääsin taas uimaan Oulunjärveen tai oikeastaan Kiehimänjokeen, muistin että olin viime kesänäkin siellä uimassa, oli kivaa sain hakea perro- tai tennispalloa.

Ainiin, ihan superia, tuli blogissa just kymmenentuhatta lukijaa. Kymmenentuhatta on iso luku siinä on siis ykkönen ja neljä tai viisi nollaa, en ole varma kumpi, mutta ei niillä nollilla ole niin väliä, kun jos on nolla nappulaa niin ei sitten ole mitään, mutta iskä kirjoitti tämän luvun: 10 000. Se on ilmeisesti tosi paljon. Mut siis lukemisiin ja kuulemisiin nyt pitää lähteä lenkille perropallon kanssa! Alla hieman uintitaidonnäytteitä.

Tässä mä oon Kiehimänjoessa

Huh pallo meni toiseen suuntaan, kun mä!

ja taas se tapahtui!

Nyt mä nappaan sen!

Agility, mun uus harrastus

Kerrankin Mutsi oli oivaltanut ja lamppu oli syttynyt. En tiedä millainen lamppu, ehkä öljylamppu tai sähkölamppu, mutta ei ainakaan energiansäästölamppu, koska perrot on huonoja säästämään energiaa.. Perrojen kuuluu saada harrastaa! Se oli se välähdys.. ehkä se oli joku hehkulamppu, kun riitti vain välähdykseen eikä pidempään paloaikaan. No asiaan, se oli juoninut kesällä mun selän takana, et alettais harrastamaan agilityä - tai tarkemmin ajatellen on vaikea juonia selän takana, kun selkä sojottaa ylöspäin että voi vaan juonia selän yläpuolella tai pepun takana, mut en sitten tiedä, täytyy kysyä äiskältä. Mutta siis, kun Mutsin kanssa tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Meillähän kävi melkoinen tuuri, kun päästiin ihan ykköspaikkaan treenaamaan, nimittäin sporttikoirahallille.

Olin vähän aatellut, et kun mennään sinne, niin mä rynnistän sen koko homman läpi kerralla. Mut siis eihän se silleen mennytkään. Yksi este kerrallaan niitä harjoitellaankin, mikä onkin tylsää, mutta hauskaa. Lisäksi mä en oo ihan varma aina, et oonko mä mennyt sinne ihan vaan niiden namien takia vai et koska mä vaan tykkään nyt niin kovasti tehdä. Namit on kivoja, puomit on kivoja, laatikot on kivoja ja rimat on kivoja. Eilen mulla meni pasmat sekaisin jo matkalla niihin agitreeneihin...

Ollaan me sit Mutsin kanssa kotonakin treenattu. Se on väsännyt sellaisen  laatikon, en ymmärrä miksi. Siihen pitää mennä pönöttämään niin, että takatassut jää laatikolle ja etutassut on lattialla. Sit siinä saa paljon namia, ei huono :)

Mut joo, näitä maarimoja mä oon treenannut jo. Eniten tässä olis Mutsilla treenattavaa, totta. Se on aina ihan sekaisin noiden herkkujen kanssa. Mä en ole ikinä sekaisin herkkujen kanssa, tiedän just tarkalleen mitä niillä pitää tehdä.

Käpyhommia

Näitä käpyhommiahan perrot tekee ympäri vuoden. Tässä eräs kerta kesällä mökillä, siellä muuten riittää niitä käpyjä vaikka muille jakaa, mutta älkää tulko osingoille mun kävyistä, ottakaa omat kävyt. Mulle siis heitetään käpy pusikkoon ja saan mennä sitten luvan kanssa sen etsimään. Joskus menen ilman lupaakin :(

 Käpyhommat on kivoja hommia!

Tuolla! 

Hetkinen, eikun tuolla!

Wuup!

Nyt mä sen saan!

Mikä tää jänö tässä kuvassa on?

Kieli pitkällä on helpompi mennä :)

Pitkästä aikaa

Kielinäytteissä jo luvattiin vaikka ja mitä. Mitään lupauksia ei kuitenkaan pidetty, te lukijat minut Sasu mukaan lukien sen kyllä jo huomasittekin. Nyt se on niin, että asianlaita muuttuu. Ensin meni kesäkuu, sitten heinäkuu ja samassa elokuukin. Syyskuu tuli! Täällä mä jo mietimme, että jatkanko tätä blogia, kun siihen ei tuntunut syntyvän tekstiä. Kokeilen nyt kuitenkin tätä kirjoittamista vielä, kun olen kuullut sankoista fanijoukoista ja onhan tää nyt varsinainen ihme, että perro osaa itse kirjoittaa. Vai onko? Toisaalta mutsi ja faija näitä tänne naputtelee, kun en mä osaa tietokonetta käyttää, mutta tarinaa tulee kuitenkin.

Mä löysin kuvamateriaalia vähän lämpimämmiltä keleiltä. Tässä kesän aikana Iskä on mm. saanut valmiiksi mun pihan tänne kotiinkin. Siihen tuotiin tuo siirtonurmi, jossa on erihyvä ottaa hepuleita. Niissä mä oon kyllä aika hyvä, paljon parempi kuin iskä.

Sit tuolle pienelle pennulle on hankittu tommonen kantorinkka, niin mä pääsen taas ihan metsään metsään useammin lenkeille. Ja nyt mun korviin on kantautunut jotain juttua, että oltais taas lähdössä sinne Lappiin.

Huh, tippuu ei tipu, tippuu ei tipu, tippuu ei tipu... ei se kieli vielä tippunut

Äh, miksi pitää olla paikoillaan?

Lääh! Näin kuumilla on hyvä loikoilla nurtsilla varjossa. Tämän kuvan ottamisesta on jo niin kauan, että kukaan ei enää edes muista niitä kuumia.

Näinä hiljaisina aikoina on sattunut ja tapahtunut. Mä oon aloittanut agilityn ja siitä mä tykkään kaikista eniten. Oon aina valmis agilityläinen :) Jos mä nyt tänne sitten saisin laitettua kans vähän agility materiaalia. Siellä mulle on sanottu, et oon taitava, vaikka kyllä mä nyt oikeestaan sen jo tiesinkin. Oon tosi taitava ainakin tosi monessa jutussa. Perrot vaan on! :)