perjantai 5. syyskuuta 2014

Agility, mun uus harrastus

Kerrankin Mutsi oli oivaltanut ja lamppu oli syttynyt. En tiedä millainen lamppu, ehkä öljylamppu tai sähkölamppu, mutta ei ainakaan energiansäästölamppu, koska perrot on huonoja säästämään energiaa.. Perrojen kuuluu saada harrastaa! Se oli se välähdys.. ehkä se oli joku hehkulamppu, kun riitti vain välähdykseen eikä pidempään paloaikaan. No asiaan, se oli juoninut kesällä mun selän takana, et alettais harrastamaan agilityä - tai tarkemmin ajatellen on vaikea juonia selän takana, kun selkä sojottaa ylöspäin että voi vaan juonia selän yläpuolella tai pepun takana, mut en sitten tiedä, täytyy kysyä äiskältä. Mutta siis, kun Mutsin kanssa tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Meillähän kävi melkoinen tuuri, kun päästiin ihan ykköspaikkaan treenaamaan, nimittäin sporttikoirahallille.

Olin vähän aatellut, et kun mennään sinne, niin mä rynnistän sen koko homman läpi kerralla. Mut siis eihän se silleen mennytkään. Yksi este kerrallaan niitä harjoitellaankin, mikä onkin tylsää, mutta hauskaa. Lisäksi mä en oo ihan varma aina, et oonko mä mennyt sinne ihan vaan niiden namien takia vai et koska mä vaan tykkään nyt niin kovasti tehdä. Namit on kivoja, puomit on kivoja, laatikot on kivoja ja rimat on kivoja. Eilen mulla meni pasmat sekaisin jo matkalla niihin agitreeneihin...

Ollaan me sit Mutsin kanssa kotonakin treenattu. Se on väsännyt sellaisen  laatikon, en ymmärrä miksi. Siihen pitää mennä pönöttämään niin, että takatassut jää laatikolle ja etutassut on lattialla. Sit siinä saa paljon namia, ei huono :)

Mut joo, näitä maarimoja mä oon treenannut jo. Eniten tässä olis Mutsilla treenattavaa, totta. Se on aina ihan sekaisin noiden herkkujen kanssa. Mä en ole ikinä sekaisin herkkujen kanssa, tiedän just tarkalleen mitä niillä pitää tehdä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti