torstai 26. syyskuuta 2013

Näyttelyitä

Kuten ehkä jo aiemmin mainostin, niin vein tosiaan iskän muutamaan näyttelyyn tässä menneinä viikkoina. Elokuun lopussa oli Tervakoskella KV-näyttely jossa meitä perroja taisi olla ainoastaan 10. Minut oli ilmoitettu nuoriin uroksiin ja meitä oli vain kaksi. Tuomari tykkäsi minusta kuitenkin enemmän ja sain isin kanssa ERI:n.



Viime viikonloppuna me taas mentiin. Tällä kertaa osoite oli Hyvinkää. Sinne kun päästiin, niin riemu oli revetä. Mun sisko Friidu oli siellä myös!! Ja kuten jo aiemminkin on käynyt ilmi, niin mä kyllä diggaan mun siskoista tosi paljon. Ne on niin hyvännäkösii friiduja!! Mut isi sanoi, että olis kuitenkin syytä keskittyä vähän siihen esiintymiseenkin, joten kyllä mä yritin. Paremmin se meni kuin Tervakoskella, mutta tuomari ei nyt vaan tykännyt mun komeasta olemuksesta niin paljon :) EH:n sain ja olin kyllä tosi iloinen! Isi oli iloinen, kun mä kuuntelin sitäkin vähän, kjäh kjäh...

Tässä me mennään

Tässäkin me mennään
Ja sit mä laitoin tänne muutaman kuvan mun siskosta. Isiä jo heti kotiin lähtiessä harmitti, että meistä unohtui ottaa yhteiskuva. Ollaan kuulemma niin kovin saman oloisia vaikka mä oonkin aika plajon ISOmpi :)

Tässä mun sisko Friidu poseeraa. Se menestyi paremmin kuin mä, kun se voitti oman kilpakumppaninsa!!

Nää kielijutut tulee jostain meidän isänpuolelta. Se on tosi kielekäs kaveri!!

Tähän loppuun vielä  muutama kuva tältä kuulta. Viime viikonloppuna aamulla oli ihan huikean magee sumu, niin me isin kanssa mentiin tietysti kuvaamaan ja mä onnistuin itseni tähän tälläämään.



Ja tässä mut vietiin yhteen museoon katsoon mm. pappatuntureita. Ja isi pakotti mut poseeraamaan niiden kanssa. 





sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syksyn tuntua

Kovasti se näyttää, että tämäkin kesä alkaisi kääntymään syksyyn. Minä odotan sitä erityisesti siksi, että minulle on luvattu karvojen ajelu kolmen viikon päästä! Turkki alkaa vähän jo olemaan huopainen ja kuuma. Toisaalta vedetkään ei ole niin lämpimiä enää että alvariinsa innostuisi uimaan. Mun pitäis mennä esitteleen isiä vielä kahteen näyttelyyn. Niihin ei kai voi mennä esittelijäksi, jos karvat on vekka tai en mä tiiä. Mut kyl se isi jotenkin nyt pärjää.

Enemmän ollaan veneilty ja lenkkeilty. Torstaina pääsen kokeilemaan rallitokoa, josko se olisi minun lajini tai isin, en tiedä. Mut varmaan on se, että ei se samaa rallia oo kun isi ajaa mökkitiellä, koska siitä on tottelevaisuus kaukana! Mökistä puheenollen täällä oli sellainen venetsialainen ilta muutama viikko sitten. Venetsialaisen siitä teki se, että siellä oli paljon veneitä. Laitoin vähän kuvia tunnelmasta.

Mä pelkään että musta on tulossa laiva/venekoira, vaikka mun piti olla vesikoira.

Tälläsen gimulin mä näin Venetsialaisessaillassa. Se oli mua nuorempi ja sekin olis kyllä vähän halunnut tulla meidän veneeseen leikkimään mun kaa.

Niin ne kuikat lentää, ehkä ne kohta lähtee, kun on syksy.

Äijä oli asentanut meidänkin veneeseen tunnelmavalaistuksen.


Venetsialaista väriloistoa.

Tänä viikonloppuna oli ihan kiva veneilykeli kuitenkin. Pääsin taas liivi päällä järvelle. Vähän olis kyllä kiinnostanut linnut ja tuoksut, mut ei mua onnannut. Ehkä sit ens viikonloppuna, kun tuun uudestaan. En kyllä ymmärrä, että mikä järki on käydä veneellä, jos ei pääse edes uimaan.








sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sieppolan isäntä

Viime lauantaina olikin aika magee juttu, kun pääsin käymään Sieppolassa moikkaamassa mun kaveria Nahkaa! Alla olevat kuvat kertovatkin kaiken meidän meiningeistä. Päivän kuva-arvoitus: arvatkaa kuka pysyi paikallaan.







Hetken aikaa toi Nahka katteli mun menoa ja se vaan sitten pudisteli päätään, että ei kai toi kakara tuu taas viikoks tänne. Kaikesta huolimatta en jäänyt viikoksi vaan ainoastaan neljäksi tunniksi, käytiin ensin metsälenkillä, joka oli kivaa kun sain mennä vapaana ja seurata Nahkaa koko matkan! Sit iskä ja äiskä joi vielä pihalla kahvit ja mä näin mun vanhan tuttavan, eli Raivo-Riinankin, eli kissan, eli jee, eli piste. Mä juoksin heti moikkaamaan, mutta viisastuin parin metrin päässä ja pidin turvallisen etäisyyden. Mua vähän kyllä harmitti, kun se meni sitten iskän ja äiskän väliin kiehnäämään ja mä en uskaltanut mennä lähemmäksi, mutta onneksi pihalla oli Nahkan leluja, joilla mä sain kuitenkin leikkiä sen ajan. Ja sit me tultiin kotiin sen pituinen se.  

Tällaisia noi iskä ja äiskä keräs...

... ne ei mua kiinnostanut, mutta tää oli paljon kivempi!



tiistai 3. syyskuuta 2013

Mun uusi kaveri Samu

Moi!
Viime viikolla mä kävin treffaamassa Liinaa ja sen uutta veljeä, Samua! Me mentiin niin kovaa tahtia, että kuvia ei tästä touhusta tahtonut ollenkaan saada :)
Liina ei edelleenkään ollut minun suhteeni mitenkään kauhean myötämielinen, vaikka toistuvasti yrtinkin lähestyä. Samu sen sijaan oli valmis leikkimään kanssani. Minun tietojeni mukaan Samu on paimensukuinen suomenlapinkoira. Vähän niin kuin mäkin, koska kävin kerran Lapissa ja paimensin siellä poroja ja vikloja!

Vähän mä leikin välillä rajusti ja sain nuhteita, mutta Samu kyllä varmaan tykkäs musta.


Samu eli Soutajan Suokukko
Samun elämästä voi lukea lisää täältä: http://samusanninpoika.vuodatus.net/

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Veneretki

Moi! Tällä kertaa olikin tiedossa jotain ihan muuta kuin mitä odotin ja viimeinkin selvisi, että miksi mulle oli taas hankittu pinkkiä.

Jee, uimaan!

Minut nimittäin hilattiin merenrantaan ja ajattelin että jee, uimaan, mutta en sitten päässytkään uimaan. Sen sijaan minut nostettiin näin alentavasti ylös ja jouduin johonkin ihmeelliseen valkoiseen kippoon:

Äiti, perrot on vesikoiria, ei ilmakoiria.

Yritin vähän räpiköidä vastaan, mutta ei siinä mikään auttanut. Janka-pappa on vahva kaveri! No ei se sitten ollut niin ihmeellinen se paikka, että minulla oli sitten ihan mukavaa siellä, sain meetvurstiakin, josta pidän erityisesti. Selvisi, että se olikin vene, vaikka mun mielestä vene on sellainen mikä meillä on mökillä, josta voin kurkotella laidan yli, mutta tästä ei ollut mitään mahdollisuutta! Kaikenlisäksi se vene oli isomamin.

Mitä sä nyt kuvaat siellä?

Koska minulla oli ollut rankka päivä niin päätin ottaa lokoisasti ja nukuinkin suurimman osan ajasta. Suurin pettymys oli se, etten päässytkään sitten uimaan ollenkaan.



Terkkuja mereltä! Mä oon ihan merimies, vain lakki puuttuu.