Syksyn tuntua

Kovasti se näyttää, että tämäkin kesä alkaisi kääntymään syksyyn. Minä odotan sitä erityisesti siksi, että minulle on luvattu karvojen ajelu kolmen viikon päästä! Turkki alkaa vähän jo olemaan huopainen ja kuuma. Toisaalta vedetkään ei ole niin lämpimiä enää että alvariinsa innostuisi uimaan. Mun pitäis mennä esitteleen isiä vielä kahteen näyttelyyn. Niihin ei kai voi mennä esittelijäksi, jos karvat on vekka tai en mä tiiä. Mut kyl se isi jotenkin nyt pärjää.

Enemmän ollaan veneilty ja lenkkeilty. Torstaina pääsen kokeilemaan rallitokoa, josko se olisi minun lajini tai isin, en tiedä. Mut varmaan on se, että ei se samaa rallia oo kun isi ajaa mökkitiellä, koska siitä on tottelevaisuus kaukana! Mökistä puheenollen täällä oli sellainen venetsialainen ilta muutama viikko sitten. Venetsialaisen siitä teki se, että siellä oli paljon veneitä. Laitoin vähän kuvia tunnelmasta.

Mä pelkään että musta on tulossa laiva/venekoira, vaikka mun piti olla vesikoira.

Tälläsen gimulin mä näin Venetsialaisessaillassa. Se oli mua nuorempi ja sekin olis kyllä vähän halunnut tulla meidän veneeseen leikkimään mun kaa.

Niin ne kuikat lentää, ehkä ne kohta lähtee, kun on syksy.

Äijä oli asentanut meidänkin veneeseen tunnelmavalaistuksen.

Venetsialaista väriloistoa.

Tänä viikonloppuna oli ihan kiva veneilykeli kuitenkin. Pääsin taas liivi päällä järvelle. Vähän olis kyllä kiinnostanut linnut ja tuoksut, mut ei mua onnannut. Ehkä sit ens viikonloppuna, kun tuun uudestaan. En kyllä ymmärrä, että mikä järki on käydä veneellä, jos ei pääse edes uimaan.