Sommaren är kort

Sommaren är kort eli kesä on kortilla, eiks vaan, ja joku vielä väitti ettei perrot muka osaisi ruotsia, muttakatokun mulla on ruotsalais-espanjalaiset sukujuuret. No ruotsi sikeen. Kesän viimeisten päivien kunniaksi ajattelin lähteä uimaan. Ja koska ulkona on Kirkasta, kunnia hänen muistolleen, niin päätin vetäistä blehat otsalle. Kohta nämä joutaa jo nurkkaan ensi kesää odottelemaan.

Kantoja tai rellejä

Morjensta vaan, sano poro, nääs, vaimitensenyolikaan mut kuitenkin. Onpa taas kulunut aikaa sitten viimeisen postauksen. En edes tiedä montako päivää on mennyt, kun faija ei ole vieläkään opettanut mua lukemaan kelloa, vaikka se on luvannut jo monta kertaa. No siitä viis tahi kuus, mutta se on keksinyt meille nyt uuden harrastuksen. Tai ei se mikään silleen uus oo, koska oonhan mä etsinyt jo käpyjä, mutta koska faijan mielestä kävyt ei maistu hyvältä (outo tyyppi muuten), niin me on alettu etsiä sieniä, tarkemmin ottaen rellejä. En tiedä miksei faija halua kantoja mutta en siis etsi kanta-rellejä vaan ihan vaan rellejä. Mut kantojen läheltä näitä löytyy että ehkä niillä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Kantojen päällä saan kuitenkin seistä, mutta en rellien. Mitähän seuraavaksi, kunhan ei vain ole mitään koiraa haudattuna. Mutta mitenkä vaan, näistä relleistä riittää iloa sillä oon saanut vähintään jo saman verran nakkeja kuin se rellejä. Tässä vähän tyylinäytteitä. Täytyy kyllä tunnustaa että faija noi poimi.

Hyvää Juhan Nusta!

Niin, hyvää nusta! Nimittäin Juhan nusta, viittaakohan se juhasetään vai johonkin muuhun niin en tiedä, enkä kyllä tiedä mikä se nuskaan on, ruotsiksi se olisi varmaan että Juhasnus ja snus on jotain ruotsalaista ja pahaa, iskä on sanonut. No joka tapauksessa, ehkä se Juha on vähän outo kun sillä on tämmöinen ruotsalaisen jutun päivä, mutta siitä huolimatta niin ihan mukava se päivä on nimittäin sain lammasta ruoalla. Sehän ei sinällään asiaan liittynyt, mutta silti nus on ihan kiva juhlapäivä. Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna, nimittäin, vaikka ei enää nus olekaan.

Nus on siitä hyvä juhla että sytytetään kokko. Tänä vuonna se taidettiin sytyttää kolmesti eli en tiedä oliko tänä vuonna sitten kolme juhan nusta vai juhannusta miten se kirjoitetaan, mutta tärkeintä lienee se kokon sytyttäminen, koska kun se oli sytytetty niin lähdettiin takaisin mökille. Jouduin siis jälleen kerran pukemaan pelastusliivit päälle, kuinka noloa, kun siellä kokolla oli muitakin koiria ja niillä ei ollut liivejä, mutta mulla oli. Sitä paitsi mä osaan uida oikein hyvin rannan kautta.

Kuvassa on kaksi häiritsevää elementtiä, nimittäin pelastusliivi ja
faijan pää, joka on paitsi häiritsevä niin välillä myös tosi ärsyttävä.

Äijänpolku

Pieni polku metsän halki vie, nyt sillä nimikin kai lie. Näin tai ainakin melkein näin sanoitti kappaleen joku tyyppi joskus aikoinaan ja sen kappaleen nimi oli pieni polku. Mutta tämäpä kirjoitus ei kerro pienestä polusta vaan mun mökkitiestä, jota oon joskus saanut ajaakin. Koska mulle ja monelle muullekin on välillä ollut tosi epäselvää muukin kuin pelkkä ajaminen, mutta siis erityisesti tämän meidän mökkitien sijainti niin nyt mä päätin, että pystytetään tiekyltti sen kunniaksi, jotta kaikki löytäisi perille ja tietäisivät mitä perillä on, sitten kun sinne löytäisivät, jos löytäisivät.

Mietin montaa nimeä tälle mökkitielle, vaihtoehtoja oli monia ja myös hyviä. Yhteistuumin – tai -senttimetrein niin kuin täällä Euroopassa pitäisi käyttää ettei tule mitään inhottavia virheitä – päädyimme kuitenkin nimistä parhaaseen, jota emme kuitenkaan valinneet. Sasunkusiraitti olisi ollut mielestäni oiva nimi ja kuvainnollinenkin, mutta tästä tuli nyt kuitenkin Äijänpolku. Siinä on se hyvä puoli, että useammin täällä Äijä on kuin Sasu, niin.

Tälläsen ansiosta löytää nyt paremmin perille meidän mökille,
enkä siis viittaa itseeni, vaan tuohon kylttiin jonka edessä seison.

Lennokkaita ajatuksia

Kuten te rakkaat lukijani tiedätte, niin mun Iskällä on monia lennokkaita ja vähemmän lennokkaita ajatuksia. Kukaan ei oikeen tajua sen aivoituksia...

Mullahan on samanlaiset korvat kun Disneyn saduista tutulla Jumbo-norsulla, nimittäin luppakorvat, ne on parhaat. No, välillä ne heiluu kuin siivet, mutta en ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta päässyt lentämään. Sitä paitsi oon kuullut että lentäminen on tylsää kun joutuu moneksi tunniksi häkkiin eikä nää edes ulos, niin.

Noh, mun siskolle oli ostettu ilmapalloja mut sit niillä ei silleen enää ollut käyttöä joten Iskä keksi että mä voisin lähteä lentoon niiden avulla. Arvatkaa vaan mikä oli lopputulos.

Niin siinä sitten kävi... ei tämäkään Insinöörin idea ihan toiminut... Lentoon en päässyt vaan neljä jalkaa tökötti tukevasti siirtonurmikolla sekä palloilla, että ilman. Ehkä Iskältä on jäänyt jotkut fysiikan tai kemian kurssit käymättä, kun ei se tajua tätä lentohommaa.

Juhlapyhät jatkuu vaan

Moi taas!

Tänään sain kuulla että on taas uusi pyhäpäivä! Ihmettelen kyllä kun oon myös kuullut että kaikki juhlapyhät olis viikonloppuisin, mutta mä kyllä kannatan että arkipäivinäkin voi olla juhlia, se on paljon kivempaa.

Ainiin muuten, faijan surkeiden atk-taitojen takia mun edelline postaus jäi tulematta oikeana päivänä niin julkaisin sen nyt tänään kuitenkin.

Tänään on muuten ehkä toinen mun lempparipyhistä vaikka en sitä oo ennen juhlinutkaan, nimittäin Snällmanin päivä tai niin mä luulen. Kerrataanpa vielä mistä tämä päivä on oikein peräisin, no. Snällmanhan tarkoittaa kilttiä miestä, niin se on hyvä että sitäkin juhlistetaan. Päivän Snällman oli kyllä iskä kun se toi mulle kiltin miehen maksamakkaraa kas näin:

Hyvää Äijienpäivää!

Moi!

On taas kulunut aikaa edellisestä kirjoittelusta, mutta nyt piristyin, kun kuulin, että maailman tärkeimmille ihmisille on saatu oma päivänsä. Eli Hyvää Äijienpäivää vaan kaikille äijille!

Mun äijä on mulle ainakin tosi tärkeä ja varmaan kaikille perroille nyt ainakin on tosi tärkeää että on oma äijä.

Mä oon kuullut että kaikilla on äijä ja siksi sitä äijää juhlitaan. Mieti vaan että pitäiskö muoriakin joskus juhlistaa?

Onnea minulle!

Jee, rakas joulupukki, mun synttärit tuli sittenkin, mutta juurikaan lahjoja en silti saanut, rakas joulupukki. Kuitenkin ihan kivaa, kun pääsin lomailemaan niin kuin aikaisemmassa ilmoituksessani ilmoitin. Oikeastaan sain lahjaksi posliinisen ruokakupin, mutta en tiedä mitä sillä tehdään, kun sekin oli tyhjä.

Kolme (3) -vuotiaana olo on oikeastaan ihan mukavaa. Tässä lueteltuna muutamia mukavia asioita tältä päivältä:

• Aamuruoka
• Aamulenkki
• Nukkuminen
• Hiihtäminen (tää oli ihan uutta mulle)
• Koirapuisto
• Päivälenkki
• Savukala

Ainiin ja meinasin unohtaa että

• Yöllä lattioiden rapistelu, kun muori taas pitää mua hereillä

Odotan, että seuraavia mukavia asioita tapahtuu vielä tämän päivän aikana:

• Iltaruoka
• Iltalenkki
• Savukala
• Yöllä lattioiden rapistelu

Saunaan en ole täällä päässyt, kun siellä on sellainen keikkuva jakkara niin se vähän pelottaa mua.

Hiihtäminen

Rakas joulupukki, hiihtäminen se on kivaa hommaa. Tässä pari esimerkkiä. En tosin tiedä mitä äiti noiden suksien päällä tekee, mutta hiihtäminen on kivaa.

Mutsi on outo, kun se ottaa noi sukset hiihtämään mukaan, mihin niitä tarvitaan, en tiedä

Onkohan toi Pilkku joku hauva, voisin käydä tarkastamassa

Ja sitten muita mukavia asioita, vaikka ei olekaan tältä päivältä:

• Pulkkamäki pikkusiskon kanssa
• Savuton kala (savuttomuus on nykyään muotia)

Ja sitten mikä parasta, mä törmäsin jo syksyltä täältä mun tuttuun, nimittäin Haltiin. Halti on tosi kiva kaveri ja mikä parasta näin sen viimeksi syksyllä jo! Oon tavannut sen nyt monta kertaa. Kerran muistaakseni kävin myös Haltilla, mutta Halti ei ollut silloin kotona. En tiedä miten se tänne on päätynyt sitten aina iltalenkillä, kun sinne Kilpisjärvelle on aika pitkä matka. Mutta kuitenkin, tässä on nyt Halti ja mä:

Terkkuja Tapiolasta!

Sunnuntaina kävin Tapiolassa lenkillä haistelemassa paikallisia tuoksuja. Ja mutsi pakotti mut kuvaan. Tähän taakse rakennetaan uutta Stokmannia joka on kyllä ihan hyvä juttu. Pääsen ehkä avajaisiin, jos iskä vie :) Jos ei ole vielä tullut selväksi, niin stoksmannsi on mun lempikauppa, niin se on, sinne pääsee koirat, se on kivaa.

Sitä mä vaan ihmettelen, että miten tommoseen kuoppaan mahtuu edes lemmikkiosasto.

Syntymäpäivät lähestyvät

Rakas joulupukki, vai kuka niitä lahjoja tuokaan. Minun kolmannet syntymäpäiväni lähestyvät. Tällä kertaa minulla ei ole vastaanottoa, sillä juhlin matkoilla perhepiirissä. Ymmärrykseni mukaan lahjalistan tekeminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta pukki toisi oikeat lahjat perille.

LAHJALISTA

1. Nukkuisin niin kovin mielelläni paremmalla alustalla. Tällä viittaankin nyt stokmannilla myynnissä olevaan koirien anatomiseen sänkyyn. Sänky kulkee nimellä KarlieFlamingo Ortho-patja. Nykyinen alusta on sekä jalko- että pää-päästä liian lyhyt.

Kas näin!

2. Oikeastaan mitään muuta nyt tällä kertaa en toivo. Tai jos vähän tarkemmin miettii, niin ehkä mulle kelpaisi myös herkut, ne on herkullisia. Mutta ei kiinalaiset vain eurooppalaiset, ainakaan jos on kyse kananpaloista.

Mökkitie

Moro, sanoi poro. En kyllä tiedä miksi poro sanois moro, kun moro on sitä tampereen kieltä ja mun mielestä se ei ole ihan Lappia vielä, vaikka onkin siellä jossain pohjoisessa. Tamperelaista poroa en myöskään ole vielä nähnyt, mutta ehkä se oli paluumuuttaja sinne Lappiin ja sanoi siksi moro. Mutta siis asiaan.

Helmikuu vuonna viistoista,

äijä pakahtui puuhommista,

faija keuhkos, mutsi pakkasi hitaasti

mä istuin jo takapenkillä,

siinä mun pikkusiskon vieressä,

ja ootin mökkimatkaa ahnaasti

Äijä kertoi puuhommista,

siitä suuren suuresta pinosta,

emmä mistään mitään tajunnut

nautin vain unista

Faija anna mun ajaa mökkitie,

lupaan että saunaan halon vien,

muistan kävyt ja kepit tän soratien

Mielessäni olin Henri Toivonen,

ralli-idoli pienten perrojen

Faija nauroi, perro pelkäsi ohjata.

Vihdoinkin faija antoi mun ajaa mökkitien

Kyläilemässä

Viikonloppuna olin Muorilla ja Äijällä yökylässä, hoitamassa Ipanaa. Siellä on ihan jees, mut ei niin jees kun mökillä. Plussaa siellä on ainakin koirapuisto johon välillä pääsen. Miinusta taas se, ettei ole puuhommia tai järvenjäätä.

Nukkuminenkin on vähän vaikeampaa siellä, koska Muorin ja Äijän lattia rapisee toisin kuin meillä kotona. Siellä on periaatteessa kiellettyä vaihtaa kylkeä tai liikahtaa yöllä. Joo, mä ainakin herään aina kun muori kääntää kylkeä tai rapistelee jotain. Mun mielestä mökillä on parempi olla yökylässä, kun siellä ei kuulu kun muori kääntää kylkeä tai vaihtaa paikkaa. Mut joo, toistaiseksi en nyt sit mee yökylään että mulla olis vähän helpompaa :)

Tähän Muorinkin sisustukseen mä sovin ihan hyvin. 

Vai sisustiko Muori minun mukaan? Niin sen täytyy olla!

Uudet valjaat

Tänään aamusta kun oltiin hoidettu perinteinen puistovisiitti, siis se lastenpuisto ei perropuisto, me polkastiin liikkeelle. Muori johdatti meidät Mustiin ja Mirriin. Siellä ei olla perromuistiin käyty. Minulle oli etsinnässä ohut haalari nuoskalumikelejä varten, mutta sainkin valjaat. Nää Rukkan valjaat on ihan ok.

Perrojänis

Mä kuulin niin hassuja juttuja taas. Joku oli siis etsinyt luontokirjasta että minkä eläimen jäljet jäällä meni. Ensinnäkin kuka nyt nykyisin etsii tai katsoo enää kirjoja kun kaikki löytyy netistä. Toisekseen, yleensä kirja on tehty paperista eikä luonnosta, mutta ota näistäkin nyt sitten selvää. Perrotkin meinaan käyttää internettiä tai siis koiranettiä, mut joo.

Tässä kuvassa näkyy perrojäniksen jäljet etualalla ja ne johtavat tuonne rantaan. Rannan suunnasta näyttäisi olevan perrojänis yksilö tulossa kohti.

Seuraavassa on esitelty perrojäniksen tyypillisiä askelluksia ja liikkumismuotoja.

Loikka

Pomppu

Lento

Pomps

Haamu, huomaa ei jälkiä!

Tällä perrojäniksellä on korvat pystyssä koska on lennossa!

Liihottava perrojänis :)

Perrojänisten ravinnoksi kelpaa mm. kepit, kävyt sekä havut ja männynkävyt. Tyypillisesti perrojänis tuhoaa ruokansa pieneksi silpuksi ennen nauttimista.

Loikat laiskiaissunnuntaina

Hyvää laiskiaisriehaa! Tänään on siis laiskiaissunnuntai ja sehän mulle passaa. Laiskiaisriehassa yhdistyy kaksi mun lempiasiaa, nimittäin mökillä olo ja puuhommat.

Asia on nimittäin niin, että mökillä on hirveä läjä puuta, jota faija ja äijä on pilkkoneet hiki hatussa. Ja koska nekin näkyy pinoavan niitä tuollaiseksi kasaksi —jota ne muuten sanoo kaapeliksi vai oliko se taapeli en tiedä mutta jotain outoa — niin mäkin olen yrittänyt niin sanotusti kantaa korteni kekoon ja kantanut maasta säleitä vuoroin äijälle ja vuoroin faijalle. Musta on siis ollut paljon apua puuhommissa.

Toisaalta laiskiaisriehan nimi viittaa ehkä enemmän toisiin, mutta myös mieleisiin aktiviteetteihin, eli laiskotteluun ja riehumiseen. Mutsi tykkää enemmän edellämainitusta, mutta mitäpä perron elämä olisi ilman sitä jälkimmäistä. Talven kunniaksi käytiin järven jäällä mun iskän, mun äiskän, mun äijän, mun siskon ja mun kanssa. Missähän muori muuten oli, ehkä se jäi laiskiaissunnuntain kunniaksi sisälle, en tiedä. Kuitenkin, tässä on siis mun tyylinäyte kepin hausta järven jäällä. Mikshän se on järven jää eikä järven lumi kun siinä on kauheasti lunta. Ja missä se järvi muka on.

Hyvää Ystävänpäivää!

Minä olen puuhommissa! Toivottavasti teillä on kiva päivä :)

On tökkinyt, mutta nyt Sasun paluu!

Mun hommat ovat tökkineet... pahasti. Yritän kääntää veneen suuntaa tai kirsun. Veneen mä oon ennenkin kääntänyt ainakin mökillä ja tää uus vene mikä meillä nyt on niin on paljon parempi veneen kääntämiseen, kun siinä pääsee seisomaan laidoilla niin vene kääntyy ja iskä ääntää. En ymmärrä miks. Sen pitäis soutaa, niin mä voin ohjata, mutta siis asiaan. Vaikka täällä mun vuodatuspalstallani on ollut hiljaista niin oon mä kyllä kaikkea silti puuhannut. Sitä verbiä mä oon muuten aina ihmetellyt että mikä ihmeen hannu se siellä puussa asuu, että onpa tyhmää, mutta ei nyt juututa ihmettelemään sitä.

Mä tykkään näistä näytteistä missä itse olen. Kuten kielinäytteistä ja näytte(ly)istä ja niistä muistakin. Tässä mä haen keppiä lumihangesta. Landella näitä riittää! Siis keppejä, käpyjä ja hankia. :)