Rankamettällä, rankamettällä...

Enkö näytäkin ahkeralta apurilta?

Viikonloppuna oli taas vähän hauskaa tai vähän enemmänkin hauskaa kun pääsin äijän ja muarin kanssa rankamettälle! Muari haki mut jo torstaina ja mentiin hurjaa kyytiä mökille. Koko perjantain mä autoin hommissa. Äijä kantoi keppejä kasaan ja mä kannoin niitä sieltä pois. Ihme juttu kyllä, että siellä tuli vähän väsy sitten kuitenkin.. Nyt oon ihan reporankamettällä.

Oon oikea arbobataatti

Ja sitten mä olin vähän väsynyt. Onneksi pöydän alla on hyvä nukkua

Hyvää ystävänpäivää minun ystäville!

Tänään on mahtava päivä, on Ystävänpäivä! Minulla on monia ystäviä, toiset haisevat hyvälle toiset pahalle, toiset ovat karvaisia ja toiset eivät, mutta kaikki ovat yhtä rakkaita! (Karvaiset yleensä haisevat paremmalta) Lähetän siis virtuaalipusuja niille, joita en tänään näe :)

Viikonloput ovat ihania!

Moi! Viikonloppuisin on niin kivaa, kun ei tarvitse olla koko päivää yksin kotona ja saa nukkua pitkään. Tänä aamuna aiheutin kuitenkin mielipahaa mamille, herätessäni klo 5.30. Katsokaas kun minua ei väsyttänyt!! Mutta toisaalta, ei minulla mitään hätääkään ollut, ei vain uni tullut silmään. Kyllä ne kehottivan käymään maaten vielä, mutta ei onnistunut. Kynteni kuulemma rapisevat todella epämiellyttävästi lattiaa vasten... Lopulta Isi taipui ja lähti kanssani ulos haistelemaan narttujen tuoksuja :)

Loppu päivän ajattelinkin kölliä puhtoisilla lakanoilla!

Rentoa viikonloppua kamut! :)

Kuulumisia

Meillä on ollut erityisen laiskaa sakkia viime aikoina. Lukuisista huomautuksista huolimatta tätä karvapallon blogia ei ole kukaan päivittänyt pitkään aikaan! Meillä on ollut vähän ala-ja ylämäkiä niinkuin jokaisessa perroperheessä välillä on :) Koirakoulussa ollaan edelleen käyty ahkerasti.

Kodin tuohoaminenkaan ei ole ottanut loppuakseen. En tiedä mikä minua niin pännii, ehkä nuo naapurissa alvariinsa haukkuvat koirat, seiniä paukuttava naapuri tai sitten vaan yksin jääminen. Viikonloppuna kun minut oli jätetty kotivahdiksi tuli tylsää. Aikani kuluksi yritin avata tv:n. Poruhan siitäkin sitten lopuksi syntyi, kaukosäädin oli mennyt käsittelyssäni pirstaleiksi vaikka yritin vain vaihtaa mielenkiintoisemmalle kanavalle Yle Teemalta. Maanantaina taasen tuli syötyä yhdestä pöydästä jalka... voisin todeta, että sen jälkeen meillä oli kyllä ikävä tunnelma. Tämän episodin päätteeksi poikettiin Isin kanssa Mustissa ja Mirrissä. Sain lahjaksi feromonihahduttimen, katsotaan tuleeko siitä nyt sitten parempi fiilis! Kaksi päivää mennyt tuhoilematta, mutta kolmashan se vasta toden sanoo.

Tänään käytiin koirapuistossa katsomassa josko olisi kavereita ollut. Eipä ollut. Ainoastaan yksi pieni hassunnököinen koira, joka lopulta yritti käydä päälleeni. Jouduttiin sieltäkin lähtemään pois. Onneksi minulla on muita tosi kivoja kavereita <3

Jotta minun aktiivinen mieli pysyisi edes vähän aisoissa joudun etsimään ruokaani lumihangesta. Näitä kutsutaan namipiiloiksi! Namipiilot ovat jännittäviä. Aktiivista mieltäni hallitaan myös koirakoulussa opituilla harjoituksilla. Alan tässä vähitellen hiffata mitä seuraaminen on ja joskus saatan jopa totella ja tehdä kuten pyydetään. Kjäh!

Näin se lumi tarttuu minun komeaan turkkiini!

Tässä mä niitä nameja etsin sieltä piilosta!