Vaikka moni lukijani nyt niin varmaan luulikin. Kullan etsiminen on niin rankkaa hommaa, että ei siitä helpolla toivu. Kultaa etsittiin, ei löydetty. Laiha elämä jatkuu. Iskä on kyllä tyhmä, kun se piilotti sen kullan niin hyvin, ettei perro sitä löytänyt, yleensä perro löytää kaiken iskän piiloista paitsi makkarat, mutta niitä saa välillä etsimättäkin. En tiedä, mikä siinä kullassa muutenkaan on niin hyvää, makkara on parempaa.
Lapin erämaat ja aavat on karisteltu karvoista ja lopulta karisteltiin karvatkin! Isi ei jaksanut sitä kurankuskausta, joten sain taas tämän kaljumman olemuksen. Masennuskin oli vain kausiluontoinen, toivottavasti. Oloni parani selvästi, kun muistin että nythän on kurakausi. Tai oikeastaan joku minun rakkaista lukijoistani muistutti siitä (kiitos vinkistä) :) Ojien pohjilla möllöttää märkää ja mikäs olisi parempaa kuin remuta niissä.
 |
| Mökillä mä oon satunnaisesti vielä harrastanut uintia. |
 |
| Ja hakenut keppejä! |
 |
| Perrolle ei pienet kepit riitä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti