perjantai 7. syyskuuta 2012

Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/1

Kahden vuorokauden jälkeen

Nyt ääni muuttuu kellossa, sillä en tunne Sasua vielä niin hyvin, että uskaltaisin tulkita ajatuksiaan.


Sasu siis muutti Kummitustalo Sieppolaan pari vuorokautta sitten emänttiväkensä lähdettyään vihkimatkalle pohjoiseen. Kerran jo kokeiltuaan täällä yöpymistä sujui sopeutuminen hetkessä. Tallilla Sasu joutui notkumaan narun päässä, mutta Nahka-kummin vieressä oli ilmeisen turvallista, sillä lukuunottamatta pientä ininää kulkiessani ohitse, Sasu oli täysin rauhassa yli tunnin kestäneen arestin ajan. Ihmeellinen pentu!

Elämä Sieppolassa on mielenkiintoista. Kissani Raivo-Riina Huvinto kiinnostaa Sasua suunnattomasti, vähän pelottaakin, mutta nurkan takaa on kiva kurkistella ja kissan ollessa pöydällä, lattialta on helppo katsoa sitä ylöspäin. Koiriakin riittää seuraksi: Nahka tietysti panee Sasun välillä komentoon, naapurin hassut chihut huvittavat ja ihmetyttävät ja sitten se eilen vieraana ollut REETTA - ihana, iso harmaa narttu oli aluks kyllä pelottava, mutta hetken kuluttua oli ensi pusun aika ja sen jälkeen Sasu ei kovin helpolla Reettaa enää päästänytkään.




Lenkkeily on kivaa. Saa juosta vapaana metsässä ja kerätä mahanalusen täyteen kuusen risuja, lehtiä, varpuja - mitä juostessa nyt maasta irtoaakaan. Aina löytyy koivun tuohta, keppi, lehtiä ja käpyjä, joita voi kuljettaa ja pudottaa ja poimia ja ravistella ja kuljettaa ja pudottaa jne. Puroja ja lätäköitä riittää, aah, vesikoiran unelma! Pihalla saa juosta Nahkan perässä erilaisia ympyröitä, välillä voi heitellä kuperkeikkoja sivuttain, välillä pää edellä. Ei siis ihme, että tänä aamuna löytyikin punkki keskeltä Sasun otsaa. 





Sasu on nokkela koira, joko harvinaisen älykäs tai sitten Reko ja Suvi ovat tehneet loistavaa työtä sen kanssa. Olen kasvattanut kolme koiraa ja tuntenut tuhansia - Sasu oppii tosi nopeasti, se selvästi oivaltaa mistä on kysymys oli kysymys sitten tien reunassa kulkemisesta, odottamisesta, irrottamisesta tai tosiaankin, narussa kytkettynä olemisesta. Tämä mallikelpoinen kummikoira viettää vielä runsaan viikon kanssamme!

2 kommenttia:

  1. Sasulla tuntuu olevan lokoisat oltavat kummituskodissa. Terveisiä Saskelille ja Nahkiaiselle myös täältä Lapista. T. Reko ja Suvi

    VastaaPoista
  2. Terveisistä kiitetään, kun ehditään; on niin KAMALAN paljon tekemistä ja sitten nukkumista.

    VastaaPoista