Sasun seikkailut kummitustalossa syyskuussa 2012/5

Viimeset hetket...

Kohta on suruhetki, Sasu jättää Kummitustalon ja sen huvit taakseen ainakin joksikin aikaa (muttta ei kovin pitkäksi, jos Nahkalta ja minulta kysytään ja vaikka kysyttäis Raivoltakin!).

Mitä Sasu on oppinut?

Sasu on oppinut katsomaan silmiin odottaessaan ruoan ollessa kupissa lupaa "olkaa hyvä" (monikossa koska tuijottajia on täällä kaksi). Sasu on oppinut melkein mitä tarkoittavat sanat reuna ja reunaan ja se on oppinut vaikka istumaan, kun auto tulee vastaan, pieni kieltävä äännähdys tehoaa.

Sasu on oppinut kulkemaan remmissa toisen koiran kanssa ilman että sitä toista on koko ajan nypittävä milloin mistäkin raajasta, kehn kohdasta tai elimestä.  Samoin hienosti sujuu remmissä odottelu tallin pihalla!

Sasu on oppinut (kerralla itse asiassa) odottamaan oven aukeamista ja lupaa saada sännätä ulos ja samoin odottamaan portaiden alapäässä, kunnes saa luvan siirtyä yläkertaan (mikäli jotain kiinnostaa, miksi moisia idiotismeja koirille on ylipäätään tarvetta opettaa, lupaan kirjoittaa seikkaperäisen selvityksen).

Sasu on alkanut oppia, mitä tarkoittaa sana "kierrä", vähän pitäisi vielä vahvistaa namuilla ja esimerkeillä...

Sasu on oppinut, missä Kummitustalon koirien lelukoppa sijaitsee ja miten sieltä on helppoa vaikka se on vaikeassa paikassa, saada kaikki lelut ulos ja levitetyksi pitkin lattioita:

Mitä Sasu ei ole oppinut?

Ihan on painajaista jäädä Nahkan seuraksi niin kutsuttuun tarhaan, sitä ei voi sietää eikä sitä ole oppia millään, se on niin NIIIIIIn tyhmää, että pää pitää pujottaa teräsverkon läpi. Siinä on Sasulla pitkä opintie, mutta Kummitustalossa siihenkin on opittava. Ehkä pienenpientä edistystä on tapahtunut...

Vaikeaa on oppia olemaan härnäämättä Nahkaa, kun molemmat ovat vapaina metsässä tai kotitiellä, pitäisi päästä häiritsemään toisen tehdessä tarpeitakin, ja ainoastaan se, että minä alan juosta ja KOVAA, saa Sasun hetkeksi jättämään Nahkan ja ryntäämään perääni, mikä sinänsä on hyvä asia. Mutta kun Sasua huvittaa kiehnätä ja riekkua Nahkan ympärillä, silloin tänne-huudot jäävät kyllä lepattaviin korvalehtiin.

Mutta niin ihanat kymmenen päivää olemme yhdessä viettäneet, että en voi kuin kiittää aviopari Suvia ja Rekoa luottamuksesta. Kurjinta heille on se, että olen uhannut ilmoittaa aina silloin tällöin, että nyt Sasu tulee meille, se on se "maksu" tästä ajasta.  Viimeinen kuva kertoo Kummitustalossa vallitsevasta harmoniasta:

Hyvää syksyä, Sasu, tapaamisiin mahdottoman pian toivovat  Tiina, Na-HkA ja Raivo-Riina