Hyvää Äitienpäivää!

Murr... tänään jouduin toimimaan koiramallina. Japanista asti tuotu merimiespuku ei kyllä ole varsinaisesti mikään perropuku, mutta kun tänään oli äitienpäivä ja kaikkea niin pitihän tässä miellyttää.

Palveluksessanne koiramalli Sasu!

Ja lopussa kiitos seisoo. Iskä paistoi makkaraa grillissä ja kappas Sasulle ei sitten herunut edes pientä palasta. Sitä kai se mallin elämä on, että joutuu ainaisessa nälässä elämään :(

Perronian tuholainen

Se on moro sano manselainen ja vuf sano perro, onneks en oo Mansesta, kun sit en tietäis mitä sanoa, kun ei perro voi sanoa moro toisaalta manselainenkaan ei voi sanoa vuf, siinäpä vasta pulma. On. No morot sikseen eli porkkanat sanois ruotsalainen, siis asiaan.

Oon oleillut mökillä aika paljon iskän ja äiskän kanssa. En kyllä tajua noita yhtään, kun ne valittaa, jos mä purasen jostain listanpätkästä palasen tai raavin vähän ovea, mutta sit noi alkaa iskä ja äijä siis riehua moottorisahan kanssa ja sur, niin ei oo enää kattoa mökissä. Sain tämän kokea karvaisesti, kun tuli vedet sisään yksi päivä kun katto oli auki ja ulkona tuli lunta. Ihme touhua, ja vielä sanovat että koirat muka hajottaa paikkoja, en kyllä usko. 

No, mä en oo tällä kertaa päässyt näihin purkuhommiin ollenkaan niin oon sitten ottanut lepiä siskon kanssa sängyllä, kas näin:

Rellotuksen ammattilaiset

Ja toinenkin asia mua vaivaa, kun en oo päässyt takapihallekaan vaikka yleensä pääsen sinne. Nyt on nimittäin pihakin kaivettu auki. Kyllä mä sentään olisin siinä voinut auttaa, kun jo pienestä pitäen kaivoin mökin perustuksia ahkerasti, mutta ei mua oo päästetty sinne, kun kuulemma sotken taas, en kyllä sitäkään ymmärrä, kun kyllä se iskä tässä on se joka sotkee, niin.

Tällaista tuhoa ne ihmiset aiheuttaa perrojen pihoilla!

Sen lisäksi, että katto revittiin auki niin myös keittiö puretaan...
Herää kysymys, että mistä ruoka jatkossa?

Remontti

Yeah, Lapin pölyt karisteltu turkiksesta ja kotihuudeilla jo toista viikkoa! Lapissa hengailusta Sasulle jäi hyvin karvainen kokemus. Siellä oli perropuisto, mutta koskaan ei yhtään toista koiraa minun lisäkseni.

Nyt sitten remonttia ja rakentamista, siitä on perron elämä tehty! Näillä on aikomus täällä landella tehdä pikatie suoraan mun omasta keittiöstä muorin keittiöön. Sitä tietä olisi nyt sitten tarkoitus käyttää aina aamuisin klo 05.30 kun perro herää. Äiti on vähän puhunut, että jatkossa ei tarttis sitä herättää, kun tulee nälkä vaan vois mennä tuota pikatietä Muorin keittiöön.

Tässäkin on ihan ok koisata koiranunta!

Kävyt on jees remontinkin keskellä

Pitkä matka

Tässä pääsi käymään ohraisesti. Lähdimme matkaan ja luulin pääseväni Mökille. Eikä mitään... täällä minä Saariselällä möllötän. Matka oli pitkä ja kivinen, iskä sanoi että asfaltissa on paljon kiviä niin se mun mielestä tarkoittaa että matka on kivinen, niin. Kaukana on oltavat omasta mökistäni. Ei täällä kuitenkaan niin kauhean huonosti mene, kun on karavaanareita ja poroja, en vieläkään tiedä kumpi on kumpi, mutta toisista iskä ei tykkää! Sit me käytiin isomummulla ja mulle annettiin uus lempinimi, joka on musta. En tiedä minkä värisiä muut lempinimet on mutta musta musta on ihan hyvä nimi. Musta musta kuvaa mua aika hyvin vai mitä mieltä olette musta vai mustasta?

Kylillä hengailemassa.

Musta oli kiva käydä joulupukin luona Rovaniemellä tai napapiirillä, mutta mun mielestä joulupukki kuitenkin asuu nenätunturilla vai oliko se korvatunturilla, en muista mutta onkohan se luppakorva vai pystykorvatunturi, mun mielestä luppakorva on parempi.

Poroja napapiirillä, ehkä Joulupukin tai ei

Näkymää Kaunispäältä

Ruskea

Sisustussuunnittelu by Sasu

En muista olenko bloggaillut aiemmin minun parhaasta lelusta tai kaverista, Ruskeasta (Vuskea). Vuskea on karvainen pallo joka röhkii. Röhkiminen on sellainen ääni, joka sanoo röh, en tiedä sanooko mikään muu asia sillä lailla mutta ruskea sanoo ja se on mun paras kaveri, niin. Mutta tuo röhkiminen on ruennut häiritsemään minua viime aikoina. Päätin selvittää, että mistä sellainen ääni voi syntyä, kun ainoa asia jonka tiedän, joka röhkii on ruskea karvapallo, eikä ruskean karvapallon sisällä ole toista ruskeaa karvapalloa kuin neuvostoliitossa tai niin ainakin luulen. No selvisi, ettei siellä ollutkaan toista ruskeaa karvapalloa, vaan monta pientä valkoista karvapalloa ja sitten se asia, joka röhkii on tuollainen valkoinen muovipussissa oleva juttu. Nyt siis tiedän, että röhkiviä asioita on kaksi: ruskea karvapallo, valkoinen muovipussiasia ja sitten mun lehmälelu.

Tää on se toinen röhkivä asia
ruskean karvapallon lisäksi

Purettu Vuskea

Kaksplus

Jee! Voithan ja vitsitkin! Iskä muuten tykkää paljon voista, mutta ei tää blogiteksti nyt siitä ollut, joten asiaan. Nimittäin tänään on mun synttärit! Ihmettelen että missä kaikki mun lahjat on, kun oon saanut vaan niin kovin vähän kaikkea kivaa, jouluna tuli paljon enemmän ja joulu on kaikkien juhla, mutta mun synttärin on vain mun juhla. Ajattelin, että kellään ei varmaan oo samana päivänä synttäreitä, paitsi sit äiti sanoi, että mun veljillä ja siskoilla on synttärit kanssa että onnea vaan Ismo, Bono, Poju, Nappi, Friidu ja Pimu! Iskä sanoi, että täytin kaks vuotta, en tiedä onks se paljon vai vähän, mutta isi sanoi että se on enemmän kuin mulla on sormia. Se on kyllä vähän outo, kun ei mulla taida olla sormia. Äiti aina kehuu, kun iskä tekee hyvää ruokaa ja tänään iskä oli tehnyt mulle kakun! Tai ei se kakku ollut, mutta parempaa se mun mielestä oli. Kynttilät isi oli korvannut nakeilla, joka on mun mielestä ihan hyvä juttu, koska kynttilät on pahan makuisia.

Tässä se mun kakku on

Ja näin hienosti mä odotin sitä

Mutta ei kakkua ilman jälkkäriä, tossa kuvassa kun näkyy toi luu, niin sen mä sain jälkkäriks jee, kun täytyyhän sitä nyt jälkkäri perrolla olla. Iskä sanoi, että mussa on jotain lohikäärmeen verta, mutta mä en kyllä tiedä, lohi on hyvää, käärmettä en oo maistanut.

Tästä isä jotenkin päätteli että oon lohikäärme

 

Kevättä rinnassa

Huh! Eilen oli taas ralli-toko treenit ja mä opin jotain uuttaa! Se vissiin on sellaista pyörimistä oman akselin ympäri jalat maassa. Kyllä mä niitä mielelläni teen, kun isi on ostanut einespihvejä ihan vaan mua varten :D Se sanoi, että käy kaupassa aina tosi nopeasti, ettei kukaan vaan näe sen ostavan einestä. En kyllä tajua, musta ne on ihan hyvii!

Mun itkuhormoonit ovat aktivoituneet. Kun tunnistan nartun liikkeellä jossain lähellä, niin alan nyyhkiä sydäntäsärkevästi. Aina en pääse edes moikkaamaan. Joskus tuntuu, että perron elämä on tosi mälsää... :( Onneksi mä saan kuitenkin hengailla aika paljon mökilläkin. Siellä on paljon käpyhommia! Näihin käpyhommiin kuuluu loputon sinkoilu ja hyppiminen. Kun mun nenä on aika hyvä, niin oon ajatellut, että voisin tehdä jotain hyödyllistäkin sillä. Täytyy ihmetellä, jos vaikka iskäkin hoksaisi sen.

Tää mun nykyinen lenkkiseura on tällästä hidasta vaunupoppoota! Yritän silti kaikkeni, että saisin etsiä käpyä ja sinkoilla ympäriinsä!!

Käpyä etsimässä... 

... ja kyllä se aina sieltä lopulta löytyy.