Käpyhommia

Näitä käpyhommiahan perrot tekee ympäri vuoden. Tässä eräs kerta kesällä mökillä, siellä muuten riittää niitä käpyjä vaikka muille jakaa, mutta älkää tulko osingoille mun kävyistä, ottakaa omat kävyt. Mulle siis heitetään käpy pusikkoon ja saan mennä sitten luvan kanssa sen etsimään. Joskus menen ilman lupaakin :(

 Käpyhommat on kivoja hommia!

Tuolla! 

Hetkinen, eikun tuolla!

Wuup!

Nyt mä sen saan!

Mikä tää jänö tässä kuvassa on?

Kieli pitkällä on helpompi mennä :)

Pitkästä aikaa

Kielinäytteissä jo luvattiin vaikka ja mitä. Mitään lupauksia ei kuitenkaan pidetty, te lukijat minut Sasu mukaan lukien sen kyllä jo huomasittekin. Nyt se on niin, että asianlaita muuttuu. Ensin meni kesäkuu, sitten heinäkuu ja samassa elokuukin. Syyskuu tuli! Täällä mä jo mietimme, että jatkanko tätä blogia, kun siihen ei tuntunut syntyvän tekstiä. Kokeilen nyt kuitenkin tätä kirjoittamista vielä, kun olen kuullut sankoista fanijoukoista ja onhan tää nyt varsinainen ihme, että perro osaa itse kirjoittaa. Vai onko? Toisaalta mutsi ja faija näitä tänne naputtelee, kun en mä osaa tietokonetta käyttää, mutta tarinaa tulee kuitenkin.

Mä löysin kuvamateriaalia vähän lämpimämmiltä keleiltä. Tässä kesän aikana Iskä on mm. saanut valmiiksi mun pihan tänne kotiinkin. Siihen tuotiin tuo siirtonurmi, jossa on erihyvä ottaa hepuleita. Niissä mä oon kyllä aika hyvä, paljon parempi kuin iskä.

Sit tuolle pienelle pennulle on hankittu tommonen kantorinkka, niin mä pääsen taas ihan metsään metsään useammin lenkeille. Ja nyt mun korviin on kantautunut jotain juttua, että oltais taas lähdössä sinne Lappiin.

Huh, tippuu ei tipu, tippuu ei tipu, tippuu ei tipu... ei se kieli vielä tippunut

Äh, miksi pitää olla paikoillaan?

Lääh! Näin kuumilla on hyvä loikoilla nurtsilla varjossa. Tämän kuvan ottamisesta on jo niin kauan, että kukaan ei enää edes muista niitä kuumia.

Näinä hiljaisina aikoina on sattunut ja tapahtunut. Mä oon aloittanut agilityn ja siitä mä tykkään kaikista eniten. Oon aina valmis agilityläinen :) Jos mä nyt tänne sitten saisin laitettua kans vähän agility materiaalia. Siellä mulle on sanottu, et oon taitava, vaikka kyllä mä nyt oikeestaan sen jo tiesinkin. Oon tosi taitava ainakin tosi monessa jutussa. Perrot vaan on! :)

Kielinäytteitä

No se juhannus oli ja meni! Kuvista ei tietoakaan, eikä mistään muustakaan. Tänään aamutuimaan otettiin vähän näytteitä mun kielestä :) Mulla kun on tää pallopakkomielle, niin sitä ei raaski ollenkaan laskea suusta pois! Kiitos ukille tai sukille palloista, en oo varma kummalle, mut ne on tosi jees. Iskä ja äiskä sanoo mua pallohulluksi, mutta mä oon erimieltä. Pallohullu on sellainen, joka ei ymmärrä palloista mitään, toisin kuin minä.. mä oon varmaan sitten palloälykkö. Ei faijakaan pystyisi läähättämään samaan aikaan kun on pallo suussa niin, koita ite!

Vieraita

Niin se juhannus oli ja meni, isi lupas laittaa siitä vielä muutaman kuvan avukseni. En osaa vieläkään itse laittaa niitä tänne, mutta onneksi tämä kirjoittaminen sujuu :)  Minulle saapui yllättäen pieniä terrierivieraita. Karvaotukset Masa ja Marvin tai Marwin, en oo varma kumpi, mutta ei ainakaan Irwin.
Masa on iskä ja Marv/win on sen poika, kumma kyllä ne on ihan saman näköisiä, me ei olla iskän kanssa!! Ja siis vielä vähemmän ihmisiskän, mut ei me kyl koiraiskänkään kans olla ees saman värisii.

No kuitenkin, Masa ja Marwin (en jaksa kirjoittaa koko aikaa niin montaa nimeä, ettei sanoja tule tähän blogitekstiin liikaa, vai mitä?) on siis silkkiterrierejä. Mä ajattelin että ne olis silkkii mun sylissä siis painimatsissa, mutta ei ne olleet nimensä veroisia. Mä yritin koko ajan vähän haastaa niitä kunnes sitten Marwin kävi hermoille ja länttäsin tassun sen päälle. Iskä joutui erotuomariksi :) Onneksi kukaan ei saanut punaista korttia eikä kahden vuoden pelikieltoa.

Marvin tai Marwin, mutta ei Irwin nappas mun kepin.

Mä sit sain leikkii mun uimaleluilla, kun karvaset oli vallanneet kukkulan.

Masa, mutta ei Niemi, sukunimestä ei muuta tietoa.

Niillä oli hirvee nälkä ja ne kaato myös mun oman juomakupin...
ja sit ne tonki myös Muorin roskista, se oli vähän pahana :D

MMM... Futista

Joo, näinhän se nyt tuli, mun ekat MMM maapallot. Maapallo on hieno laji, joka yhdistää koko jalkapallon vai miten se nyt sanotaan, en muista oliko toisinpäin, iskä opetti. Nyt faija sano että se on jalkapallo eikä maapallo, mutta ihan sama, tyhmä nimi kun kyllä se pallo enemmän koskee maahan kuin jalkoihin. Tosin vielä enemmän se koskee ilmaan että ehkä se onkin ilmapallo.. No kuitenkin.

Sääli sinänsä, että mä en voi pelata jalkapalloa, kun mulla on vaan tassut, mutta voin ainakin sitten tassupalloa pelata oli se sitten maassa tai ilmassa. Näin:

Oli miten oli, vahtasin eilen avausottelua, jossa Espanja pelasi, Espanja on jalkapallon ja espanjanvesikoirien suurmaa, sitä mieltä mä olen. Tietysti kannatan siis Espanjaa. Pelattiin Hollantia vastaan ja kuinkas sitten kävikään! Kyllä ei espanjalaiset osaa jalka-, maa- eikä ilmapalloa pelata. Mä voisin käydä näyttämässä sille Ikerille että miten niitä palloja otetaan kiinni.

Harkitsin jo takin kääntämistä, mutta kysynpä vaan, että tuleeko Hollannista vesikoiria? No eipä ainakaan espanjanvesikoiria, ne tulee nimittäin Espanjasta, niin. Enkä nyt meinannut miksikään kooikerhondjeksikaan muuttua niin kai se pitää edelleen espanjalaisia kannattaa, vaikka vähän hävettääkin. No, en ainakaan tunnusta väriä, paitsi jalka-, maa- ja ilmapallon. Me ollaan molemmat pesun jälkeen mustavalkoisia ja sitten ruskeita.. Mun sisältä ei ole tosin tullut vielä pumpulia..

A-luokan lihansyöjä

Tänään sain iloisia uutisia, tai eihän ne nyt minulle niin uutisia ollut, mutta kuitenkin. Eilinen lääkärireissu tuotti tulosta seuraavasti, lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Kyllä minun nyt kelpaa jumppailla :)

Ehkä toi äiti voi jumppailla pallolla, en mä siihen vielä siirry :)

Tässä mä luumuilen :) Äiti pyörii vähän liikaa tuon kameran kanssa ja välillä joudun tahtomattanikin kohteeksi...

Muffinsseja

Kuten vähän raottelinkin jo verhoa, minulle tosiaan oli tulossa postia ja niin sitä sitten tulikin. Lähdettiin heti aamusta reippaana köpöttelemään kaupalle hakemaan sitä!

Pinkki paketti... hmmm.... 

Oon aina tiennyt, että äidillä on intohimo sekä muffinien/cupcakes leipomiseen että eritoten syömiseen. Joskus se paahtaa tuolla uunilla niin, että täällä on kuuma kuin hornankattilassa. Sais ajatella vähän enemmän, että pitkäturkkisilla perheenjäsenillä saatta tulla vähän kuuma... Varsinkin nyt, kun pihalla on miljoona astetta lämmintä :(
Nyt sen addiktio on levinnyt jopa minuun kohdistuviin asioihin! Se meni näkemään jossain netissä cupcake-pannan! Miksi? No ei ainakaan siksi että sen vois syödä, mikä voisi olla minunkin mieleen. Olen enemmän syömämiehiä kuin leipureita. Kaikesta huolimatta, itse äiti ei kyllä osaa sellaista pantaa tehdä, joten se oli sitten tilannut sellaisen tosi funkin! (Oon kyllä pistänyt silmälle, että Nunon ja Neon Ulla, se osaa tehdä, mut se onkin vähän näppärämpi, kuin äiti :) )
Asiasta kolmaanteen, mitä sieltä paketista paljastuikaan.

Haa se olikin kebabia, mun suosikkia!! tai oliko sittenkään?

Pieni hetki me elettiin suuressa jännityksessä, että onko se nyt sitten kebabia vai ei....

Ja niinhän sieltä sitten panta paljastui! :)

Perromalliksi minä poika taas jouduin....

Tää uusi panta uppoaa mun karvoihin. Nyt on varmaan toivoa, että äiti ajaa kohta karvat pois, jolloin panta näkyy paremmin :)

Onhan tää aika hieno ja mä näytän tosi komealle!

Äiti sitten puhui kovasti, että tästä pitäisi kiittää Funky Homo Sapiensin Saiaa. Kai mä voisin märän pusun antaa, jos Saian näkisin. Nyt mä lähetän kuitenkin sellaisen ihan vain virtuaalisesti, kuten kaikki muutkin nykyään tekee :)