Sasu ja Raivo

... ei tarkoita, että minä raivoaisin Sasulle, ei ollenkaan, sillä vaikka se välillä hyppii ja pompppii asiattomasti, ei sille raivota tarvitse koskaan. Se ei myöskään tarkoita että Sasulla olisi raivokohtauksia, ei; ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kertokoot kuvatkuitenkin eräänlaisesta Raivo-kohtauksesta, pikemminkin ehkä -kohtaamisesta.

 Ihan paras hetki on kun Raivo hyppää pöydälle, sitä Sasu tässäkin odottaa - silloin laukeaa ajovietti ja se tuntuu tosi kivalta!!

Kummitustalossa - osa II

Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tuhat kuvaa kertoo varmaan jotain ja pätkähkö videota kertokoon tällä kertaa kaiken (mutta kun sivu näytti niin tylsältä lisäsin tämän metsälenkkikuvan kummi(n)kin):
http://youtu.be/YxQMtGJ83Ks


 

Minä 1 vee

Täsä mää oon! Nyt oon vihdoinkin yks vee, mutta mitä se tarkoittaa, niin se oikein ole vielä selvinnyt minulle. Ilmeisesti kuitenkin tärkeintä yksveenä olemisessa on se, että iskä pukee mulle tällaisen tyhmän lakin ja ottaa musta kuvia, ikään kuin ei olisi mua ennen nähnytkään. No mutta ihan kiva, koska iskä teki myös mulle nakkikakun, jonka sain mutustaa sitten studiourani päätteeksi. Jotain se höpöttää, että vuosi on mennyt kauhean nopeasti. Siitä en tiedä, mutta kattokaa kuinka hieno kakku mulla on!

Odotus...

... harjoituksia

Synttäreillä on niin hauskaa!

Näin hienon nakkikakun mä sain!

Joku näistä on ehkä minä noin vuosi sitten.
Kuva Petra Morbin / Kennel Green Perry's

sasuismonunoneo

Eilen oli taas mun elämän yksi kivoja päiviä, oikeastaan melkein kaikki päivät on kivoja, mutta toiset on joskus kivempia kuin toiset ja en oikein tiedä, mitkä niistä on kivoimpia, joten sanotaan nyt vaikka, että eilinen oli sieltä kivemmasta päästä. Pääsin nimittäin taas katsomaan mun velipuolta Neoa ja meidän yhteistä iskää Nunoa, mutta tällä kertaa olikin aivan sikakivaa, koska myös mun pitkänmatkan veli Ismo oli mukana! En oo nähnyt Ismoa ties kuinka pitkään aikaan, joskus syksyllä ehkä jollain pentutreffeillä. Neokaan ei ollut mulle enää yhtään niin rähjä kuin viimeksi. Ja sain myös kuulla tosi kivan uutisen, että Ismo tulee myös mun kanssa perronäyttelyyn ens kuussa, jee!

Aidan toisella puolella, pienten koirien puistossa, oli pari narttua, joista yksi oli perro! Me pojat pyörittiin aidan vieressä heilastelemassa vuorotellen, kun ne oli niin kiinnostavia (kts. kuva yllä). Neo jopa yritti viedä niille lahjaksi mun poron, onneksi se kuitenkin säilyi, muuten olisi tullut suru puseroon tai turkkiin tai mikä mulla on.

Iskä yritti koko ajan näyttää Ismolle, missä on kaapin paikka
ja Neo komppaa haukkumalla. Onneksi Ulla oli Ismon puolella.
Tässä iskän silmistä näkee, että nyt tuli noutaja..

Perrorivi, huomatkaa mun erityisen komea ilme 

Tässä me seistään koko konkkaronkka: Neo, Nuno, Ismo ja mikä tärkeintä, mä!

Nuno tykkää näyttää kieltä!

Ja mun perroiskästä ei voi erehtyä

Ja tää on mun yks parhaita tai ainakin yks hyviä tai kaveri ainakin,
mut kuitenkin sen nimi on Ismo!

Sieppolan ruispellossa

Voi hemmetti, taas toi ipana on täällä.

Jeeeeeee! Mä pääsinkin katsomaan taas Nahkaa, joka on mun lempparikaveri. Mä pääsen kuulemma taas viikoksi sinne ja ihan kohta vieläpä, kun iskä ja äiskä lähtee johonkin pitkälle. Pääsenpähän niistäkin hetkeksi eroon!

Olin ihan innoissani, kun päästiin Nahkiaisen kanssa lenkille metsään, tosin Nahka ei ilmeisesti ollut niin otettu minusta. Yritin kuitenkin päästä Sieppolan kuninkaan suosioon nuuhkimalla ja seuraamalla koko ajan. En sitten jaksa ymmärtää, miksi se haukkuu mulle.

 

Sieppolan kuningas.

Vähänkö mä en jaksa malta odottaa, kun pitäisi vielä niin kauan vartoa, että pääsen Nahkan kaveriksi taas Sieppolaan. Siihen on ainakin vielä yksi viikko eikä äiti suostu kertomaan onko se pitkä vai lyhyt aika.

Nahka sai musta koko lenkin ajaksi mustan ja karvaisen perävaunun

Ja sitten Nahka välillä vähän komensi mua

Kevättä rinnassa

Tässä mä odotan, että päästäisi lähtemään lenkille.

Tänään olikin hauskaa, kun pääsin mun kaverin, Maunon, kanssa Haltialaan temmeltämään, vaikka en tiedä onko se vaiko eikö se ole mun kauhean hyvä kaveri, kun tämä oli toinen kerta, kun näin sen ja sitten se aina välillä örisi mulle ja mä ihmettelin, että mitä se oikein yrittää sanoa. Ylläolevassa kuvassa näkyy mun huikea turbovauhti, jolla kiidän lumessa vähintään yhtä nopeasti kuin formula hiekassa! Lumi on mun mielestä ihan paras juttu maan päällä heti ruoan ja tyttökoirien ja muarin ja äijän ja isomamin ja ruoan jälkeen!

Miksi Mauno saa karkkia ja minä en?

Ihanaa kevättä kaikille mun kavereille! :)

Mitä ihmettä nyt tapahtuu?

Minä ja mun saunakaverit.

No nyt tapahtuu kummia! Mentiin muarille ja äijälle käymään perjantaina niin olin ihan innoissani. Ajattelin, että pääsen saunaan, kun iskä vei mut sinne, mutta se on vähän outo, kun se ottaa noita työkaluja mukaan. Sitten iskä sano, että tää on mun uusi koti, ensinnäkin: Mitä ihmettä? Enhän mä nyt saunassa asu, käyn kyllä mielelläni siellä. Ja toisekseen: miten niin muutanko muka muarille ja äijälle? No se jotain sopersi, että muarin pitäisi pakata tavaransa hiiteen, että päästään muuttamaan niin en oikein ymmärrä nyt mitä on tapahtumassa. Mutta asiaan siis. Meinasin, että eihän täällä voi saunoa, kun ei ole edes yhtään lämmintä, mutta sitten iskä rupeskin repimään lauteita irti. Olin ihan äimän käkenä, mitä nyt hyvää saunaa rueta tuhoamaan. Kuulemma saadaan sitten joskus vielä paljon hienompi, kun edellinen on melkein yhtä vanha kuin iskä, eli tosi vanha.

En varmana käynyt sängyllä!

Tänään mua on taas ihan turhaan syytetty, että olisin muka kävellyt päivällä sängyllä. Tuskin vaan olin, nuo vaan aina luulee kaikkea. Katsokaa nyt vaikka kuvaakin, sänkyhän on ihan sileä!

Kuin juuri pedattu

Selkkauksesta huolimatta pääsin tänään katsomaan mun tyttökavereita, Ninjaa ja Neaa. Ninjalla on kuulemma juoksut tulossa, en ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa, koska mä ainakin juoksen ihan joka päivä, varsinkin kello kuudelta aamulla. Ninja vähän ärähteli mulle, kun yritin leikkiä sen kanssa ja nuuhkin vain ihan vähäsen! Muuten, nuoskalumi on kauhean hauskaa. Mulla oli jokaisessa karvassa kananmunan kokoinen lumipallo, kun lähdettiin kotiin.

Nuno Nenunen ja Neo Neppari

Eilen oli jännittävä päivä, kun näin ensimmäisen kerran Perroisän! Kaupan päälle näin myös velipuoleeni Neoon, joka oli syksyllä mun kanssa samassa näyttelyssä. Sukulaiseni ovat ruskeita ja siksi oli hieman vaikea uskoa, että ovatko he minulle sukua. Toisaalta äitini on valkoinen, joten mietin myös, että olenko minä se suvun musta perro? Onneksi varttitunnin lumessa pyörimisen jälkeen värierot tasaantuivat hieman :)

Tässä ne ruskeat sukulaiset ovat!

Mun Perroisä on leikkisä kaveri :)

Tässä ne ruskeat sukulaiset leikkii tuollaisella mielenkiintoisella köysilelulla!

Tässä velipuoleni Neo! Sillä on tapana ilmeisesti roikottaa kieltään.

Ja tässä mun perroisä sanoo jotain painavaa :)

Olenpas erinomainen

Johan pomppasi! Mietinkin, että mitä oikein tapahtuu, kun ensinnäkin jouduin torstaina pesulle, vaikka en mielestäni haissut yhtään tavallista pahemmalle. Mitä nyt vähän metsänhajua oli tarttunut äijän kanssa rankamettällä. Mutta se oli oikeastaan ihan kiva! Sen jälkeen oli vielä ihme, kun multa leikattiin tassujen välistä karvat ja ihan kuin olisin ollut jossain vuosihuollossa, sen verran perusteellinen syyni ja putsaus oli käynnissä. Iskä ja äiskä ei tosin vieläkään ole tajunneet, että ei mun kuulo ole huono siksi, että mulla on korvissa karvoja - aina ne vaan jaksaa niitä nyppiä sieltä pois. Oikeasti en vain jaksa kuunnella, kun niillä on niin tyhmät jutut!

No sitten lähdettiin tänä aamuna matkalle ja mä luulin että jes, mökille, mutta pettymys olikin suuri, kun ei käännyttykään Hämeenlinnanväylälle vaan mentiinkin johonkin itäänpäin. No sit mä luulin, että pääsen Nahkaa katsomaan, kun mentiin sinne suuntaan, mutta voi hitto, taas meni vikaan - käännyttiin nimittäin itään eikä ollenkaan sinne päin mihin piti. Alkoi jo vähän harmittaa, kun jouduin istuskelemaan autossa, mutta kyllä me loppujen lopuksi sitten päästiin perille. Tai perille ja perille, jos niin voi sanoa, kun ajaa jonnekin hevonkuuseen keskelle metsää, jossa ei ole edes kunnollista lämmitystä ja lattiastakin irtoaa vihreää muhjua.

No sitten mä aloin ymmärtää, mistä siinä kaikessa olikin kyse. Me oltiinkin tultu koiranäyttelyyn. Ja kuulkaa, kyllä mä paheksun tätä nykyaikaa, kun aina ollaan kaikkien ulkomuotoa arvostelemassa ja esineellistämässä. On kaiken maailman missikisoja ja kilpailuja ja sitten vielä tää master chefikin, jota katson aina tiistaisin ja torstaisin! No mutta asiaan. Jouduin tököttämään paikoillani ainakin pari tuntia ennen kuin pääsin sitten viideksi minuutiksi juoksemaan ympyrää ja tököttämään lisää. Siinä se tuomari sitten pällisteli mua ja sanoi sitten, että olen erinomainen, vaikka mä kyllä olin tietänyt sen jo ennestään.  Ja mitä muuta se tuomari sitten kirjoitti. Noh.

"Normaalisti kehittynyt tiivis nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Erittäin hyvä pää, tummat silmät. Hyvä selkälinja. Rintakehä kaipaa vielä lisää tilavuutta. Hyvät raajojen kulmaukset. Vakaat yhdensuuntaiset liikkeet. Karva on jo vaihtunut ja on sopivan karheaa."

Meinasin sanoa, että on tämä aika törkeää tämä, kun noin arvioidaan. Ei telkkarissakaan sanota niille misseille, että onpas sulla vähän "pieni rintakehä". No kuitenkin. Iskä oli ilmeisesti ihan tyytyväinen tuosta vaikka mua jäi vähän kismittämään. Jouduin vielä uudestaankin sinne kehään juoksemaan ja päädyin sitten ilmeisesti neljänneksi junioriuroksista. En vieläkään tiedä, onko se parempi kuin ensimmäinen?!

Päivä ei toki loppunut siihen vaan jouduin istumaan autossa taas vaikka kuinka kauan. Tällä kertaa mua tosin jo vähän väsytti toisin kuin aamusta. Nyt voisin suunnata untenmaille, kun huomenna pitäisi kai käydä katsomassa lisää kavereita!

No anna nyt se nami jo!

Tässä me seisotaan jossain järjestyksessä. Toi mun takana oli silloin
Hyvinkäälläkin syksyllä mukana, mä muistan sen!