Olipas outo juttu, jouduin nimittäin parkkihalliin ja vielä hemmetin kauas kotoa, en edes tiennyt minne me mentiin kun lähdettiin ihan väärään suuntaan mökiltä, en ole sinne suuntaan ikinä aiemmin lähtenytkään.
Olishan se pitänyt arvata että näyttelyynhän me oltiin menossa, ja Tuulokseen vieläpä, en kyllä ymmärrä mistä se nimi tulee, kun ei siellä niin kovaa tuullut, varsinkaan siellä parkkihallissa. Siellä hallissa oli kova meno päällä, varmaan tuhat koiraa ja vain muutama iso pylväs, jonka saattoi merkitä! Ajattelin jättää ne muita varten ja merkkasin vain ulkona, mutta kaikki ei olleet niin fiksuja, kun yksi walesinspringerspanieli merkkasi emäntänsä, ikään kuin sitä ei olisi jo muutenkin tiedetty, että se on sen emäntä, ihme porukkaa.
Kannatti selkeästi lähteä vähän tuonne kauemmas sivistyksestä, kun siellä oli vain kymmenen perroa, joka ei sinällään ollut kivaa, koska mä tykkään paljon perroista, mutta siis kun uroksia ei montaa ollut niin musta tuli luokkavoittaja, ERInomainen ja vieläpä sertifikaatinarvoinenkin. Vihdoinkin joku tajusi, että kuinka hieno mä oikeasti olen, virolaiset on fiksua sakkia! Tuomari oli siis virolainen ja tykkäsi musta niin paljon, että antoi mulle jopa varasertifikaatinkin. Olikohan siltä ne oikeat loppu, kun en saanut oikeaa..
Että kai mä nyt sitten olen sertifioitua perroa, vaikka varasertifikaatti vain olikin. En kyllä ymmärrä miksi nuo ruusukkeet on tuon värisiä, kun musta tai valkoinen pukis mua paremmin, täytyykin ehdottaa seuraavan kerran.
No sertifikaatti tai ei, jouduin parturoitavaksi heti samana iltana. Tällä kertaa en hörpännyt edes trimmerinpesunestettä, niin iskäkin oli kai tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti