Ciao! Viikonloppuna mulla kävi kovasti tuuria. Ensinnäkin perjantaina mun (tai iskän, en oo ihan varma) yksi kaveri oli meillä kylässä ja se ainakin osaksi tykkäs musta, ainakin se rapsutti mua. Ihmiskaverit on ihan hyviä, silloin kun ei oo koira tai perrokavereita. Mun mielestä mun kaverit ovatkin parhausjärjestyksessä: iskä, äiskä, ruskea karvapallo, ja sit ne muut, en muista kun niitä on niin paljon varmaan.
Lauantaina tilanne muuttui oleellisesti, kun mentiin mökille. En osannut olleenkaan aavistaa, että kavereita on tulossa! Kas, sieltähän sitten saapuivatkin vanhat koirakaverini Liina ja Samu. Oli vähän vaikeeta rauhottua, kun olis ollut niin kiva leikkiä vaikka koko yö! No, ainakin Liina sai olla enemmän rauhassa, kun me painittiin Samun kanssa. Se on muuten aika sitkeä kokoisekseen ja kasvanut aika paljon viime painikerrasta. En ole varma painiiko se enää samassa sarjassakaan, pitäisi varmaan punnita uudestaan mä luulen.
 |
| Samu on pieni, mutta pippurinen, ja paljon karvaisempi kuin minä, vaikka mäkin olen aika karvainen, silloin kun mulla on karvoja, mutta nyt ne on ajettu pois paitsi häntätupsu, jonka äiskä halusi väkisin jättää. |
 |
| Mä näytin niille kaikkia kivoja mestoja, mitä meidän mökin ympäristössä nyt on. |
 |
| Tää on äijän hiekkakasa, ja sit kuvassa on toi Liinakin. |
 |
| Ei se meinannut uskoa, että mä oon tän kukkulan kuningas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti