Kaksplus

Jee! Voithan ja vitsitkin! Iskä muuten tykkää paljon voista, mutta ei tää blogiteksti nyt siitä ollut, joten asiaan. Nimittäin tänään on mun synttärit! Ihmettelen että missä kaikki mun lahjat on, kun oon saanut vaan niin kovin vähän kaikkea kivaa, jouluna tuli paljon enemmän ja joulu on kaikkien juhla, mutta mun synttärin on vain mun juhla. Ajattelin, että kellään ei varmaan oo samana päivänä synttäreitä, paitsi sit äiti sanoi, että mun veljillä ja siskoilla on synttärit kanssa että onnea vaan Ismo, Bono, Poju, Nappi, Friidu ja Pimu! Iskä sanoi, että täytin kaks vuotta, en tiedä onks se paljon vai vähän, mutta isi sanoi että se on enemmän kuin mulla on sormia. Se on kyllä vähän outo, kun ei mulla taida olla sormia. Äiti aina kehuu, kun iskä tekee hyvää ruokaa ja tänään iskä oli tehnyt mulle kakun! Tai ei se kakku ollut, mutta parempaa se mun mielestä oli. Kynttilät isi oli korvannut nakeilla, joka on mun mielestä ihan hyvä juttu, koska kynttilät on pahan makuisia.

Tässä se mun kakku on

Ja näin hienosti mä odotin sitä

Mutta ei kakkua ilman jälkkäriä, tossa kuvassa kun näkyy toi luu, niin sen mä sain jälkkäriks jee, kun täytyyhän sitä nyt jälkkäri perrolla olla. Iskä sanoi, että mussa on jotain lohikäärmeen verta, mutta mä en kyllä tiedä, lohi on hyvää, käärmettä en oo maistanut.

Tästä isä jotenkin päätteli että oon lohikäärme

 

Kevättä rinnassa

Huh! Eilen oli taas ralli-toko treenit ja mä opin jotain uuttaa! Se vissiin on sellaista pyörimistä oman akselin ympäri jalat maassa. Kyllä mä niitä mielelläni teen, kun isi on ostanut einespihvejä ihan vaan mua varten :D Se sanoi, että käy kaupassa aina tosi nopeasti, ettei kukaan vaan näe sen ostavan einestä. En kyllä tajua, musta ne on ihan hyvii!

Mun itkuhormoonit ovat aktivoituneet. Kun tunnistan nartun liikkeellä jossain lähellä, niin alan nyyhkiä sydäntäsärkevästi. Aina en pääse edes moikkaamaan. Joskus tuntuu, että perron elämä on tosi mälsää... :( Onneksi mä saan kuitenkin hengailla aika paljon mökilläkin. Siellä on paljon käpyhommia! Näihin käpyhommiin kuuluu loputon sinkoilu ja hyppiminen. Kun mun nenä on aika hyvä, niin oon ajatellut, että voisin tehdä jotain hyödyllistäkin sillä. Täytyy ihmetellä, jos vaikka iskäkin hoksaisi sen.

Tää mun nykyinen lenkkiseura on tällästä hidasta vaunupoppoota! Yritän silti kaikkeni, että saisin etsiä käpyä ja sinkoilla ympäriinsä!!

Käpyä etsimässä... 

... ja kyllä se aina sieltä lopulta löytyy. 

Rellotusta ja kärsimystä

Minun blogini on kyllä jäänyt ihan takasijalle tässä perheessä! Kaikki aika menee penskan hoitoon. En ehdi ollenkaan päivittämään mitä olen puuhastellut! Mun pitää olla nuolemassa sen suuta puhtaaksi ja muutenkin pitämässä sille seuraa jatkuvasti.

Iskän kanssa me kuitenkin ollaan taas aloitettu Ralli-tokoilu. Viimeksi siellä oli yksi portugeesi mun kanssa. Meni siis paremmin kuin aikaisemmin. Liian monen nartun läsnäolo saa minut hieman sekaisin :D 

Tuntuu olevan vähän kevättä ilmassa. Lenkeillä ujellan narttujen perään ja sit mulla on sellainen kiva japjaadori kaveri, joka aina menee maaten, kun mää lähestyn :) Sitä mä aina toivon lenkeilläni näkevän.

Joku joskus väitti, että penskojen hoitaminen on muka rankkaa homma!

Ootas, otan vähän paremman asennon, niin saat paremman kuvan mutsi.

Hyvää ystävänpäivää!

Vuh! 

Tuliainen

Moro! Nyt kävi niin, että muori ja äijä oli käynyt meillä, mut mä olin just sillon iskän kaa lenkillä. Mua harmitti kovin, kun tulin kotiin ja yritin niitä etsiä, mutta ei löytynyt mistään. Iskä välillä menee piiloon, mutta iskä on niin huono piiloutumaan että löydän sen aina heti. Hajun perusteella iskän löytää hyvin. Mutta tällä kertaa muori ja äijä oli menneet kotiin, äiti sanoi niin. Lohdutukseksi olin kuitenkin saanut tällaisen lehmän. Tällaisen:

Tää on lehmä, jolla on viikset, mä ihmettelen,
että mitä ne oikein on

 Se lehmä sanoo röh, vähän niinkuin mäkin aina välillä ja mietin että on se aika outo lehmä, kun jo pikkulapsetkin oppii, että röh on sujen ääni eli (pos)sujen ja (sa)sujen.

Täs me ollaan vaihdettu paikkaa lehmän kanssa ja mä oon väsynyt

Jäätiekiitäjä

Super! Luulin ettei ikinä enää päästäis mökille, kun ollaan vaan muutenkin homehduttu sisällä mutsin kanssa melkein koko tammikuu. Huhhuh, mitä touhua. Sisälläolo ei kyllä oo perrojen lempparihommia, mutta kaikesta selvitään, kun jaksaa odottaa että faija tulee kotiin viemään mut ulos. Ja välillä Äijäkin on tullut ja vienyt mut ulos. Mä kyllä menin ulos jos kahden viikon iässä, ja siks vähän ihmettelen että miks toi ei oo vielä lähtenyt mun kanssa lenkille.

Viikonloppuna me kuitenkin mentiin mökille. Siellä on järvi jäässä, joten en pääse nyt uimaan. Odotan kevättä jo kovasti. Jäällä on kuitenkin aika cool mennä, joten kai se kevät sieltä sitten tulee kun tulee. Äijä on nimennyt mut jääkiitäjäksi, koska mun jarrut ovat hävinneet ja vauhti on tuplat verrattuna kaupunkiin. Jäällä on myös lääniä, saan rauhassa kiertää rantoja ja merkkailla mun laajentunutta reviiriä.

Mun täytyy pitää siitä huolta. Perrot antaa märkiä pusuja.

Jään ainoa huono puoli on se, ettei siellä ole oikein kunnon keppejä

Kiihdytys...

...ja maali

Ja tehän tiedättekin, että mä tykkään karvaisista kavereista. Mulla on siis kotona ja muorilla ja mökillä karvaiset kaverit -kokoelmat! Nyt tässä joulun jälkeen ne ovat vain täydentyneet. Uusin tulokas on mökillä oleva IKEAsta hankittu ruotsalainen jänis.

Tässä me jänön kanssa päivystetään keittiössä, kun joku valmistaa mun lempparia savulohipastaa!!

Sivukorvalla mä oon kuullut, että kohta me aloitetaan isin kanssa taas Ralli-toko! Sitä mä venaan kyllä tosi paljon :)

Uutisia

Minun elämäni on muuttunut hieman sitten viime päivityksestä. Ensinnäkin lunta on satanut ja minun ei tarvitse mennä tassupesulle jokaisen lenkin jälkeen :) Saan siis kulkea taas etuovesta (kuten perrojen kuuluukin) sisään ja ulos! Nyt kun on ollut vähän enemmän pakkasta, niin isi on pukenut mulle uuden neuleen, kun on käyty lenkillä. En oo enää ihan varma, että oliko se sittenkään järkevää sitä pukilta tilata, mutta käytän kun pakotetaan.

Tuumin, että on niin kylmä että tätä vois pitää sisälläkin.
Onko tämä se sisäinen villapaita?

Perjantaina, kun tulin Muorilta ja Äijältä hoidosta, niin sain kokea kummallisen, mutta iloisen yllätyksen. Äiti ja iskä ei ollut kotona, kun tulin sinne! Mutta se ei siis ollut se iloinen yllätys vaan sitten kun ne vihdoin tuli kotiin niin ne toi mulle paketin ja ajattelin että jes, onko taas joulu, vaikka en ollutkaan pukille lähettänyt kirjettä. En saanut avata pakettia itse ja se oli muutenkin vähän oudon näköinen ja haisi kakalta! Mutta kuitenkin siinä kävi nyt niin, että meidän lauma kasvoi yhdellä – minusta tuli nimittäin isoveli! Oon ottanut tehtäväni vakavasti, tehtiin iskän kanssa työnjako että se pesee pyllyn ja mä pesen sen hiuksia aina välillä.

Täytyyhän jonkun hoitaa enkeleitäkin