Jäätiekiitäjän paluu

Se on moro vai moloko se oli, en nyt muista varmaksi enkä edes oliko se turkulainen vai savolainen kun niin sanoo, mutta ei sen väliä. Tässä on tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta se ei ole perron iässä paljoakaan.

Mutta siis äijä on kiva tyyppi kun se jäädytti ton järven ja me päästiin taas jäälle oeuhaamaan. Tosin haittapuolena oli se, että yks mun joulupukilta saamista palloista meni heti järven jäälle enkä saanut sitä mennä hakemaan, mutta nyt se on haettu ja saunassa sulamassa. En kyllä tiedä miksi sen pitäisi sulaa, kun ne on kiinteänä kivempia kuin nestemäisenä. Ehkä äijä tietää. Pallo kävi muuten avantouinnilla eikä se niin kylmää ole sen mielestä.

Tänään käytiin siskon kanssa napakelkalla, jonka mökkinaapuri oli laittanut rantaansa. Tässä on mun tyylinäyte miten jäällä pitää mennä:

Meillä kävi muuten jouluna joku hiippari, en oikein tiedä mikä se oli, mutta se haisi tutulta. No, tervehdin sitä varmuuden vuoksi. Ja sit selvisi että se oli just se joulupukki, se on hieno tyyppi, toivottavasti tulee ensi vuonnakin, mutta rakas joulupukki, älä tuo enää nolon näköisiä vaatteita.

Sommaren är kort

Sommaren är kort eli kesä on kortilla, eiks vaan, ja joku vielä väitti ettei perrot muka osaisi ruotsia, muttakatokun mulla on ruotsalais-espanjalaiset sukujuuret. No ruotsi sikeen. Kesän viimeisten päivien kunniaksi ajattelin lähteä uimaan. Ja koska ulkona on Kirkasta, kunnia hänen muistolleen, niin päätin vetäistä blehat otsalle. Kohta nämä joutaa jo nurkkaan ensi kesää odottelemaan.

Kantoja tai rellejä

Morjensta vaan, sano poro, nääs, vaimitensenyolikaan mut kuitenkin. Onpa taas kulunut aikaa sitten viimeisen postauksen. En edes tiedä montako päivää on mennyt, kun faija ei ole vieläkään opettanut mua lukemaan kelloa, vaikka se on luvannut jo monta kertaa. No siitä viis tahi kuus, mutta se on keksinyt meille nyt uuden harrastuksen. Tai ei se mikään silleen uus oo, koska oonhan mä etsinyt jo käpyjä, mutta koska faijan mielestä kävyt ei maistu hyvältä (outo tyyppi muuten), niin me on alettu etsiä sieniä, tarkemmin ottaen rellejä. En tiedä miksei faija halua kantoja mutta en siis etsi kanta-rellejä vaan ihan vaan rellejä. Mut kantojen läheltä näitä löytyy että ehkä niillä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Kantojen päällä saan kuitenkin seistä, mutta en rellien. Mitähän seuraavaksi, kunhan ei vain ole mitään koiraa haudattuna. Mutta mitenkä vaan, näistä relleistä riittää iloa sillä oon saanut vähintään jo saman verran nakkeja kuin se rellejä. Tässä vähän tyylinäytteitä. Täytyy kyllä tunnustaa että faija noi poimi.

Hyvää Juhan Nusta!

Niin, hyvää nusta! Nimittäin Juhan nusta, viittaakohan se juhasetään vai johonkin muuhun niin en tiedä, enkä kyllä tiedä mikä se nuskaan on, ruotsiksi se olisi varmaan että Juhasnus ja snus on jotain ruotsalaista ja pahaa, iskä on sanonut. No joka tapauksessa, ehkä se Juha on vähän outo kun sillä on tämmöinen ruotsalaisen jutun päivä, mutta siitä huolimatta niin ihan mukava se päivä on nimittäin sain lammasta ruoalla. Sehän ei sinällään asiaan liittynyt, mutta silti nus on ihan kiva juhlapäivä. Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna, nimittäin, vaikka ei enää nus olekaan.

Nus on siitä hyvä juhla että sytytetään kokko. Tänä vuonna se taidettiin sytyttää kolmesti eli en tiedä oliko tänä vuonna sitten kolme juhan nusta vai juhannusta miten se kirjoitetaan, mutta tärkeintä lienee se kokon sytyttäminen, koska kun se oli sytytetty niin lähdettiin takaisin mökille. Jouduin siis jälleen kerran pukemaan pelastusliivit päälle, kuinka noloa, kun siellä kokolla oli muitakin koiria ja niillä ei ollut liivejä, mutta mulla oli. Sitä paitsi mä osaan uida oikein hyvin rannan kautta.

Kuvassa on kaksi häiritsevää elementtiä, nimittäin pelastusliivi ja
faijan pää, joka on paitsi häiritsevä niin välillä myös tosi ärsyttävä.

Äijänpolku

Pieni polku metsän halki vie, nyt sillä nimikin kai lie. Näin tai ainakin melkein näin sanoitti kappaleen joku tyyppi joskus aikoinaan ja sen kappaleen nimi oli pieni polku. Mutta tämäpä kirjoitus ei kerro pienestä polusta vaan mun mökkitiestä, jota oon joskus saanut ajaakin. Koska mulle ja monelle muullekin on välillä ollut tosi epäselvää muukin kuin pelkkä ajaminen, mutta siis erityisesti tämän meidän mökkitien sijainti niin nyt mä päätin, että pystytetään tiekyltti sen kunniaksi, jotta kaikki löytäisi perille ja tietäisivät mitä perillä on, sitten kun sinne löytäisivät, jos löytäisivät.

Mietin montaa nimeä tälle mökkitielle, vaihtoehtoja oli monia ja myös hyviä. Yhteistuumin – tai -senttimetrein niin kuin täällä Euroopassa pitäisi käyttää ettei tule mitään inhottavia virheitä – päädyimme kuitenkin nimistä parhaaseen, jota emme kuitenkaan valinneet. Sasunkusiraitti olisi ollut mielestäni oiva nimi ja kuvainnollinenkin, mutta tästä tuli nyt kuitenkin Äijänpolku. Siinä on se hyvä puoli, että useammin täällä Äijä on kuin Sasu, niin.

Tälläsen ansiosta löytää nyt paremmin perille meidän mökille,
enkä siis viittaa itseeni, vaan tuohon kylttiin jonka edessä seison.

Lennokkaita ajatuksia

Kuten te rakkaat lukijani tiedätte, niin mun Iskällä on monia lennokkaita ja vähemmän lennokkaita ajatuksia. Kukaan ei oikeen tajua sen aivoituksia...

Mullahan on samanlaiset korvat kun Disneyn saduista tutulla Jumbo-norsulla, nimittäin luppakorvat, ne on parhaat. No, välillä ne heiluu kuin siivet, mutta en ole vielä kovasta yrityksestä huolimatta päässyt lentämään. Sitä paitsi oon kuullut että lentäminen on tylsää kun joutuu moneksi tunniksi häkkiin eikä nää edes ulos, niin.

Noh, mun siskolle oli ostettu ilmapalloja mut sit niillä ei silleen enää ollut käyttöä joten Iskä keksi että mä voisin lähteä lentoon niiden avulla. Arvatkaa vaan mikä oli lopputulos.

Niin siinä sitten kävi... ei tämäkään Insinöörin idea ihan toiminut... Lentoon en päässyt vaan neljä jalkaa tökötti tukevasti siirtonurmikolla sekä palloilla, että ilman. Ehkä Iskältä on jäänyt jotkut fysiikan tai kemian kurssit käymättä, kun ei se tajua tätä lentohommaa.

Juhlapyhät jatkuu vaan

Moi taas!

Tänään sain kuulla että on taas uusi pyhäpäivä! Ihmettelen kyllä kun oon myös kuullut että kaikki juhlapyhät olis viikonloppuisin, mutta mä kyllä kannatan että arkipäivinäkin voi olla juhlia, se on paljon kivempaa.

Ainiin muuten, faijan surkeiden atk-taitojen takia mun edelline postaus jäi tulematta oikeana päivänä niin julkaisin sen nyt tänään kuitenkin.

Tänään on muuten ehkä toinen mun lempparipyhistä vaikka en sitä oo ennen juhlinutkaan, nimittäin Snällmanin päivä tai niin mä luulen. Kerrataanpa vielä mistä tämä päivä on oikein peräisin, no. Snällmanhan tarkoittaa kilttiä miestä, niin se on hyvä että sitäkin juhlistetaan. Päivän Snällman oli kyllä iskä kun se toi mulle kiltin miehen maksamakkaraa kas näin: